Joselininniemen kesäkahvila Pyynikillä

Pyynikin Joselininniemessä kesäkahvilana v. 1905-1907 toiminut entinen soittopaviljonki ”Tampere. Joseliinin niemi” -postikortissa. Onnittelut ovat kulkeneet Hiljalle Tyyneltä ns. nyrkkipostina kansanlaulun sanoin: ”Sä kasvoit neito kaunoinen, isäsi majassa, kuin kukka kaunis suloinen, Wihreellä nurmella.” Kortti Förlag Max Stein Berlin S. 14. No. 588.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Emanuel ja Emilia Joselinin ravintola Joselininniemessä vuodesta 1867

Ravintoloitsija Emanuel Joselin (1836-1873) rakensi ravintolansa vuonna 1867 Pyynikin niemeen tulitikkutehtaan isännöitsijän, kauppias Knut Oskar Laurénin (1836-1874) vuokramaalle. Paikalla sijaitsee nykyisin Pyynikin kesäteatteri. Niemen nimeksi vakiintui Joselininniemi. Joselinin ravintola-hotelli oli suosittu musiikki- ja juhlatilaisuuksineen, biljardeineen ja keilaratoineen. Ympäristössä järjestettiin lisäksi soutu- ja uintikilpailuja sekä talvisin hiihto- ja luistelukilpailuja. Emanuel Joselinin kuoltua vain 36-vuotiaana hänen puolisonsa Emilia Sofia Joselin (1839-1910) jatkoi menestyksekkäästi ravintolan pitoa vielä reilut parikymmentä vuotta.

Joselininniemen kärjessä sijainnut Pyynikin laivalaituri, jossa Pyhäjärvellä kaupungin ja Viikinsaaren väliä liikennöineet höyryalukset poikkesivat. ”Lämmin tervehdys Idalle ja monta ilosta Idan päivää siellä, toivoo Aina.” Onnittelut postitettu Idalle 14.9.1907. Kortti M. St. Berlin 14. No. 632.

Ravintola tuhoutuu tulipalossa joulukuussa 1897

Lauantaina 18.12.1897 oltiin Joselinin ravintolassa valmistelemassa hääjuhlaa. Kesken valmistelujen salin suuri kattokruunu putosi lattialle ja öljylampuista levinnyt tuli poltti ravintolarakennuksen nopeasti maan tasalle. Tammerfors Nyheter uutisoi tulipalosta 21.12.1897 seuraavasti: ”Eldsvåda. Senaste lördag kl 5,40 e. m. ljödo brandsignaler. Snart erfors, att eld utbrutit i enkefru Joselins sommarrestaurant i Pyynike. De väldiga flammor, som kort efter det signalerna hörts, syntes mot västra horisonten, gåfvo vid handen, att elden tagit god fart och att alt släckningsarbete skulle aflöpa resultatlöst. Ett par timmar senare återstod af Joselins villa knapt annat än förkolnade rester. Den i villan befintliga lösegendomen blef äfvenså nästan totalt lågornas rof. Uthusbyggnaderna lyckades däremot brandkåren, ehuru’ icke utan svårighet, rädda. Fru Joselins villa var försäkrad i allmänna brandstodsbolaget för landet till 20,000, lösegendomen och dryckesvarorna i Svea för 12,000 mk. Orsaken till eldens löskomst var den att en takkrona nedföll och oljan i dess lampor fattade eld. Försök att dämpa elden gjordes, men aflupo fruktlöst.”

Lyhyt suomennos edelläolevasta uutisesta: “Tulipalo. Viime lauantaina klo 5,40 iltapäivällä kaikuivat palohälytykset. Pian saatiin tietää, että palo oli syttynyt leskirouva Joselinin kesäravintolassa Pyynikillä. Pari tuntia myöhemmin oli Joselinin huvilasta jäljellä tuskin muuta kuin hiiltyneet jäänteet. Huvilan irtaimisto tuhoutui tulipalossa lähes täysin. Palokunnan onnistui sen sijaan, vaikkakaan ei vaikeuksitta, pelastaa ulkorakennukset. Rouva Joselinin huvila oli vakuutettu. Syy tulen irtipääsyyn oli, että kattokruunu putosi ja öljy sen lampuissa syttyi tuleen.

Päivälehdestä löytyy Emilia Joselinin ilmoitus tulipaloa seuraavana keväänä 22.5.1898: ”Herrat Ravintoloitsijat Huomatkaa! Lähellä Tamperetta luonnonihanalla paikalla sijaitseva vuokratontti (huvila Joselin) Pyynikillä sekä muutamat palon jälkeen jälellä olevat rakennukset myydään nyt heti. Tontilla, jonka kaupunki on luovuttanut yleiseksi kävelypaikaksi, on kolmekymmentä vuotta harjoitettu ravintolaliikettä ja on siinä kaupunkilaisia hyvin runsaasti käynyt. Vuokra-aikaa on vielä kaksikymmentä vuotta. Lähempiä tietoja antaa rouva E. Joselin, Tampere.”

J.V. Saloharjun kesäkahvila Joselinin soittopaviljonkiin kesäksi 1905

Joselinin ravintolan tulipalosta jäi jäljelle ulkorakennuksia. Liikkeenharjoittaja Johan Vihtori Saloharju (1866-1957) piti kahvilaa palolta säästyneessä soittopaviljongissa kolmena kesänä vuosina 1905-1907. Kahvilassa oli tilava ja avoin terassi, jolle johtivat päädystä rakennuksen molemmilta puolilta nousevat portaat. Kahvi- ja teeannoksien lisäksi tarjolla oli monipuolisesti virvoitusjuomia asiakkaille, joita vieraili kahvilassa runsaasti etenkin iltaisin ja sunnuntaisin.

J.V. Saloharju piti aikanaan kahviloita Tampereella Hämeenkatu 4:ssä ja 7:ssä ja sittemmin Hämeenpyörä-hotellia. Myöhemmin hänen omistuksessaan ja hoidossaan oli kaupunkitaloja.

Näkymä Joselininniemeen lahdenpoukaman (ent. Viipurinlahti) vastarannalta. Kesäkahvila vasemmalla lähellä nykyistä Pyynikin kesäteatteria. Lapset Pyynikin rantakallioilla koreineen viettämässä kesäpäivää. Kortti on lähetetty Helsingistä Tampereelle vuonna 1911. M St Berlin S 14 No. 1171.

Kahvilan ilmoittelua sanomalehdissä

Saloharjun kahvilalla on ollut monta nimeä, kuten ilmoitukset tamperelaisissa sanomalehdissä osoittavat. Kahvilaa on kutsuttu Pyynikin raittiuskahvilaksi, Pyynikin kahvilaksi sekä Joselinin kahvilaksi.

Pyynikin raittiuskahvila avattiin ensimmäisenä kesänä v. 1905 jo pääsiäiseksi, joka ajoittui sinä vuonna huhtikuun loppupuolelle. Ilmoitus Tampereen Uutisissa 21.4.1905.

Virvoitusjuomavalikoima oli monipuolinen: kruunuoluen lisäksi myös simaa mainostettiin olevan aina saatavilla. Ilmoitus Tampereen Sanomissa 10.6.1905.

Kahvila oli toiminnassa vielä kolmantena kesänä v. 1907, jolloin se avattiin Vapunpäivänä. Ilmoitus Aamulehdessä 1.5.1907.

Joselininniemen entistä paikannimistöä: Likosaari, Kaisaniemi, Viipurinlahti

Kyllikki Helenius kertoo kirjassaan Tarinoita Tampereelta, että alueen vanhimman nimitiedon mukaan nykyinen Joselininniemi on ollut saari, Likosaari. Ennen vakiintumistaan Joselininniemeksi niemi on ollut nimeltään Kaisaniemi. Kauppias Robert Magnus Lindholm (1817-1863) oli nimennyt huvilarakennustaan varten vuonna 1857 vuokraamansa niemen Kaisaniemeksi puolisonsa Katarinan (Kaisa) mukaan. Kyseinen 50 vuoden vuokrasopimus oli ensimmäinen Tampereen kaupungin tekemä vuokrasopimus alueesta. Myöhemmin leskeksi jäänyt rouva Lindholm myi huvilaniemen vuokraoikeuden ja alueen rakennukset kauppias Gustaf Oskar Sumeliukselle vuonna 1874.

Tampereella komissionimaanmittarina toiminut Henrik Reinhold Klingstedt (1810-1892) on piirtänyt alueelta kartan vuonna 1857. Karttaan on lisätty myöhemmin paikannimiä. Saatuaan vuokraoikeuden kauppias Lindholm merkitsi Kaisaniemeksi nimeämänsä huvilaniemen myös karttaan. Niemen länsipuolen lahdesta on tullut Badhusviken (Uimahuoneenlahti). Samaan karttaan merkityn niemen idänpuoleisen, nykyisin nimettömän lahden nimi on ollut Wiborgsvik (Viipurinlahti). Kyllikki Helenius kirjoittaa lahden nimestä seuraavasti: ”Kun sitten purjehduksesta kehittyi suosittu kesähuvi, tehtiin niemen itäsuunnan lahdesta purjehdussatama. Siinä tilanteessa lahti sai nimen Wiborgsvik, Viipurinlahti. Nimi merkittiin myös Klingstedtin piirtämään karttaan. Lahdelle nimeä pohdittaessa lienee ravintoloitsijalle tullut mieleen syntymäseudultaan Suomenlahden itäosasta Viipurinlahti, joka selittää oudon nimen Pyynikin maisemissa. Lahti menetti nimensä taas Joselinien jälkeen ja on edelleen nimeä vailla.”

Joselininniemi purjeveneineen ja huvimajoineen idästä purjehdussatamana toimineen taannoisen Viipurinlahden (Wiborgsvik) vastarannalta. Nyrkkipostia Signe Liljalle Emmaukseen Tampereelle. Kortti M L Carstens Verlag Hamburg, Serie 104, Nr.2.

Lähteitä:

• Kyllikki Helenius: Tarinoita Tampereelta, Tampere-Seuran julkaisuja 63, Tampere 1991
• Uuno Sinisalo: Joselininniemen vaiheita, Tammerkoski 9/1957
• Uuno Sinisalo: ”Koskahan minä pääsen Tampereelle?”, J.V. Saloharjun haastattelu, Tammerkosken Joulu 1954
• J.V. Saloharju, Tammerkoski 9/1957
• Väinö Voionmaa: Tampereen historia III, Tampere 1932
• Aamulehti, ks. artikkeli
• Päivälehti, ks artikkeli
• Tammerfors Nyheter, ks. artikkeli
• Tampereen Sanomat, ks. artikkeli
• Tampereen Uutiset, ks. artikkeli