Konsulinsaaren ravintola – entisaikojen viihdekeskus Tammerkoskessa

Konsulinsaari_ravintolaKonsulinsaaren ravintola keskellä Tammerkosken keskiputouksen kuohuja lännen ja Finlaysonin tehtaiden suunnasta. Konsulinsaari jäi osittain v. 1900 valmistuneen Satakunnansillan alle suunnilleen kuvassa näkyvän huvimajan kohdalta. Ruotsinkieliset korttikuulumiset ovat kulkeneet Keuruun kautta Helsinkiin vuonna 1906. Kortti painettu Saksassa, Knäckstedt & Näther, Hamburg.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Konsuli F. E. Wahlgrenin saari eli Konsulinsaari

Ferninand Eugen Wahlgren (1830-1883, ks. kuva Koskesta voimaa -sivustolla) oli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n toimitusjohtaja vuodesta 1869 vuoteen 1881 toimittuaan sitä ennen kauppiaana Porissa. Hän oli syntyjään ruotsalainen ja toimi Ruotsin ja Norjan varakonsulina. Pellavatehtaan isännöitsijänä hän hoiti Tammerkosken keskiputouksessa sijainnutta Koivusaarta, minkä vuoksi saarta alettiin kutsua Wahlgreninsaareksi ja Konsulinsaareksi,  millä nimellä se vielä nykyäänkin tunnetaan. Saaren nimi on vaihdellut aikojen saatossa: Voionmaan Tampereen historiassa mainitaan I. J. Inbergin koskikartalla v. 1871 sen nimen olleen Marieholm. Vanhoissa sanomalehdissä saarta nimitetään myös Koskensaareksi ja ”Pikkusillan vieressä olevaksi saareksi”. Ruotsin kielellä saari on tunnettu nimillä Konsulsholmen ja Strömparterren.

”Ei wäkewäin juomain anniskelulaitos” Konsulinsaarelle

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti keväällä 1881 rakennuttaa saarelle kahvilahuoneiston, ”ei wäkewäin juomain anniskelulaitoksen” ja vuokrata sen sitten eniten tarjoavalle. Kahvilaa tarjottiin vuokralle jo saman vuoden kesänä siinä vielä kuitenkaan onnistumatta. Seuraavana keväänä tarjottiin julkisella huutokaupalla kahviravintolaoikeutta saareen, jonka sai Johan Brynolf Grönqvist. Tampereen Sanomat uutisoi 15.4.1882:

”Kahwirawintolanpito Konsulin saarella myönnettiin toissapäiwänä hotelli Suomen pitäjälle hra Grönqwist’ille 271 m:kalla wuotuista weroa.”

Kahvila avattiin heti toukokuussa 1882.  Aamulehti uutisoi 3.6.:

”Luonnon ihana ja wirkistäsaari koskessa ja sen kahvila owat kunnioitettavan yleisön käytettäwänä joka päikello 8:sta aamulla kello 10:een asti illalla. Henkilöt, joiden säädyllistä käytöstä epäillään, owat kielletyt saareen tulemasta.”

Saari_Koskessa_Konsulinsaari_valaistuAsiakkaiden viihtyvyyteen panostettiin alusta alkaen. Etenkin loppukesän tummina iltoina Konsulinsaari värillisine lyhtyineen keskellä Tammerkoskea on varmasti ollut tunnelmallinen näky. Ohessa ravintoloitsijan kaksikielinen ilmoitus paikallislehdessä loppukesästä 1882.

Ilmeisesti kahvilanpito saarella osoittautui ensimmäisenä vuonna lupaavaksi, koska sen jälkeen Grönqvist anoi saarta 12 vuodeksi vuokralle, mihin seuraavana keväänä 1883 kaupungin valtuusmiesten kokouksessa myönnyttiin. Grönqvist sai myös jatkossa kahvila-ravintolalleen anniskeluoikeudet.

Tampere-lehti kuvailee uutta ravintolarakennusta ja kaunistettua saarta toukokuussa 1883:

”N. k. ”Konsulin saari” Tampereen koskessa on saanut muhkean ja soman rakennuksen, jonka saaren wuokraaja, rawintolan pitäjä hra Grönqwist on rakennuttanut. Rakennus sisältää, paitsi pienempiä itse tarwittawia huoneita, kuudella akkunalla warustetun ison waloisan ja kauniiksi maalatun salin, joka on rawintola wieraita warten, rakennettu kahden saaren päälle siten, että koski wirtaa alatse. Hra Grönqwist aikoo sen ensi sunnuntaina awata yleisölle täytäntöön. — Saari sijaitsee luonnon ihanalla paikalla, juuri Tampereen kosken kowimman kuohun pyörteessä; on muutenkin kaunistettu ja istuimilla warustettu, joten wirwoitusta haluawain kelpaa huwitella itseänsä raittiissa suwilmassa ja ihailla kuohuwan kosken hyrskyn nostamia sekä auringon säteiden heijastamia eriwärisiä wesipisaroita, jotka luowat ihanan näyn katselijalle. Paitsi sitä kaunistetaan saarta tuuheakoivupuistolla, joka kesän helteeltä varjostaa huwittelijaa.”

Konsulinsaaren_ravintola_pikkusilta_pellavatehdas

Konsulinsaaren ravintola vasemmalla ja vuonna 1858 rakennettu puinen jalkasilta, Pikkusilta, joka johti Uudenkadun eli nykyisen Satakunnankadun päästä kosken yli suoraan kuvan Pellava- eli liinatehtaalle. Pikkusillalta oli myös yhteys Konsulinsaarelle. Postikortti vuodelta 1901. Granbergs K.A. Stockholm.

Konsulinsaaren ravintolanpitäjä J. B. Grönqvist

Johan Brynolf Grönqvist toimi Tampereella eri toimialoilla. Vuokratessaan Konsulinsaaren ravintolan hän piti myös Hotelli Suomi -nimistä majoitusliikettä Kauppakadun ja Esplanadin (nyk. Hämeenpuiston) kulmassa sijainneessa ns. Spriitehtaan talossa. Samoihin aikoihin v. 1883 hän perusti myös säilykekaupan, joka oli lajissaan ensimmäisiä Tampereella.

Viihdetarjontaa soitosta ilotulituksiin

Konsulinsaari ravintoloineen oli avoinna kesäisin yleensä toukokuusta aina lokakuulle asti. Sanomalehdet kertovat monipuolisesta viihdetarjonnasta Konsulinsaarella. Asiakkaiden viihdyttämiseksi oli ruoka- ja juomatarjoilun lisäksi erilaisia konsertteja, kesäjuhlia, ilotulituksia, raketteja, Bengalin tulia. Vuonna 1886 Tampereen Sanomat kirjoitti uudesta viihdykkeestä:

”Uudenaikaisen palloradan on herra Grönqwist awannut yleisölle Konsulinsaaressa. Tällainen rata olikin, luullaksemme, usealta kaupunkilaiseltamme ikäwällä kaiwattu.”

Tampereen musiikkielämässä merkittävästi vaikuttanut saksalaissyntyinen kapellimestari Ernest Schneewoigt (1835-1905) soittokuntineen esiintyi myös monesti Konsulinsaaressa. Alla pari esimerkkiä ilmoittelusta:

 Päivällisiä ja soitantoa Herra Schneevoigtin toimittamana Konsulinsaaressa. Torvimusiikkia ja ilotulitusta Konsulinsaaressa. Ernst Schneevoigt     

Konsulinsaaren mainontaa 1880-luvulla suomen- ja ruotsinkielellä:
Päivällisiä ja soitantoa herra Schneevoigt’in soittokunnan toimittamana, torvimusiikkia ja ilotulitusta.

Konsulinsaaren vetonaulojen Matti- ja Maija-hylkeiden seikkailut Tammerkoskessa

Toukokuussa 1891 Tampereen Uutisissa huomio kiinnittyi ilmoitukseen, jossa kerrotaan  Konsulinsaaren avaamisesta kesäkaudelle.  Aterioiden lisäksi ravintoloitsija J. B. Grönqvist mainitsee tarjottavan ”kuuttisia”. Kuuttisia Konsulinsaaressa 1891Samoihin aikoihin uutisoitiin Pietarsaaresta kotoisin olleen kalastajan myyneen kaksi hylkeenpoikasta eli kuuttia ravintoloitsija Grönqvistille sijoitettavaksi Konsulinsaareen. Hylkeille oli rakennettu saareen aitaus keskelle kosken pyörteitä. Totta vai tarua, mutta ainakin mielenkiintoisia juttuja näistä Matiksi ja Maijaksi kutsutuista hylkeistä saivat tamperelaiset lehdistä lukea.

Kauaa hylkeet eivät uutisointien mukaan saaressa pysyneet. Ensin kesäkuussa karkasi Tammerkoskeen Maija-hylje, myös Maijuksi kutsuttu. Muutama päivä myöhemmin kirjoitettiin oudosta vesieläimestä, jonka oli nähty uiskentelevan jo kauempana Pyhäjärvellä, mm. Maivaselällä. Vedenpinnan yli päätään kohottanut eläin oli lähelle veneitä tullessaan säikytellyt ihmisiä. Kyseessä arveltiin olevan herra Grönqvistin Maija-hylkeen. Aamulehti uutisoi pari viikkoa myöhemmin 7.7.1891 Matti-hylkeen lähteneen Maijan perään:

Matti, Koskensaarenhylje, on lähtenyt toissa yönä Maijaansa hakemaan Pyhäjärven wesistöstä. Oli vähitellen järsinyt karsinansa seinään lowen, josta koskeen ja alkoi wiereskellä alas. Maanantaina aamupäivällä oli sitä nähty werkatehtaan kohdalla, vaan kiinni ei saatu mitenkään. Wapaus kaiketi tuntui hauskalta.”

Kovin hauskasti ja pitkään ei hylkeiden elämä kuitenkaan Pyhäjärven vesistöissä jatkunut. Elokuussa uutisoitiin Maijun joutuneen ilmeisesti ammutuksi. Liekö Mattikin sitten jakanut myöhemmin saman kohtalon. Aamulehti kirjoitti 12.8.1891:

”Maijun kohtalo. Kuten lukijamme muistanewat, karkasi kesäkuun alkupuolella Koskensaaresta hylje ”Maiju” ja heti sen jälkeen toinenkin, ”Matti”. Kauwan ei ”Maiju”-rukka saanut kuitenkaan wapauttaan nauttia. Wesilahden järwille suuntasi se matkansa, mutta joutui siellä ankaran wainon alaiseksi, peljättiin sen nimittäin kaikki kalat kadottawan. Useita kertoja sitä pyssymiehet ahdistiwat ja wihdoin se tawattiinkin kuolleena järwellä kellumasta. Suotiin toki ”Maijulle” kunniallinen hautaus. Se wietiin maihin ja haudattiin erääsen mäen rinteesen. Tämä tapahtui Pajulahden perukassa. ”Matti” kuuluu wiimeksi nähdyn Sorwan selällä ja antarasti sitäkin ahdistellaan samasta syystä kuin Maijuakin.”

Ilkivalta ravintoloitsijan riesana

Sanomalehdet kertovat toistuvista Konsulinsaaren ravintolaan kohdistuneista vahingonteoista: ikkunaruutuja viskottiin kivillä rikki vieressä kulkevalta Pikkusillalta, saareen johtavaa porttia retuutettiin pois paikoiltaan ja harjoitettiin kaikenlaisia ”vallattomuuksia ja rosvontöitä”. Ravintoloitsija Grönqvist lupasi palkkioita ilkitöiden harjoittajien todistettavasta ilmiannosta.

Kiinnisaatujen ilkityöntekijöiden rangaistukset olivat eri luokkaa kuin nykypäivänä. Tampereen Uutiset lokakuussa 1896 kirjoitti:

Ilkityöntekijät saaneet tuomionsa. Ne pojat jotka wiime wiikolla oliwat käyneet roswontöitä tekemässä Konsulinsaaren rawintolassa saiwat tuomionsa raastuwanoikeuden wiime keskiwiikkoisessa istunnossa. Työmiehen poika Matti Matinpoika Olkkala tuomittiin ensikertaisesta törkeästä warkaudesta pidettäväksi 4 kk. wankeudessa ja työm. poika Arwid Werner Andersson niinikään warkaudesta 4 kuukaudeksi wankeuteen sekä wahingonteosta 150 mk. sakkoon eli kaikkiaan 4 kk. 18 päiwäksi wankeuteen. Molemmat owat he sen jälkeen 2 wuotta todistajiksi kelpaamattomat. Neljä samassa rikoksessa osallisista pojista tuomituin kahtena päiwänä perätysten julkisesti piiskattawaksi ja 3 siirrettäwäksi kaswatuslaitokseen.”

Satakunnansillan rakentaminen lopettaa ravintolatoiminnan

Satakunnansilta_Konsulinsaari_Frenckellin_patoKonsulinsaari oikealla Satakunnansillan takana v. 1915 jouluntoivotuksena kulkeneessa postikortissa,  M. St Berlin. Vasemmalla Finlaysonin Kuusvooninkinen ja oikealla Pellavatehtaan rakennuksia. Etualalla Frenckellin paperitehtaan veden säästämiseksi rakennettu pato.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Insinööri Karl Snellmanin (1855-1928) suunnitteleman Uudenkadun sillan eli Satakunnansillan rakennustöiden alettua J. B. Grönqvistille ei enää myönnetty ravintolaoikeuksia Konsulinsaarelle kesäkaudeksi 1898. Uuden sillan valmistuttua syksyllä 1900 odotettiin vielä saaren avaamista yleisölle, kuten nimimerkki Koukku kirjoitti Tampereen Sanomissa:

”Vaikka uusi silta on nyt ilmoitettu olewan walmis ei se kuitenkaan sitä ole, sillä siitä puuttuu portaat Konsulinsaareen, waikka sellaiset päätettiin sillalta mainittuun saareen johtaa. Olisi wahinko jos niitä ei tehtäisi, sillä ihana ja hauska saari tulisi näin käyttämättömäksi. Toiwottawa on, että portaat saareen ensi kesänä tai mikä parempi jo tänä talwena tehtäisiin.”

Ravintolarakennus jäi tyhjilleen ja oli edelleen paikoillaan vielä vuosi Satakunnansillan valmistumisen jälkeen. Syksyllä 1901 rakennusta kaupattiin Grönqvistin konkurssihuutokaupassa ja 7.11.1901 Tampereen Uutiset kirjoitti rakennuksen purkamisesta:

”Niin katoo maailman prameus. Konsulinsaaressa täällä on alkanut häwityksen kauhistus. Tulisella kiireellä puretaan saaressa löytywää rawintolarakennusta ja tuskin kai tähän suosittuun saareen enään koskaan mitään mainittawampaa rakennusta kohoaa.”

Federleyn piirustukset uudeksi ”satulinnamaiseksi” Konsulinsaaren paviljonkirakennukseksi v. 1901

Professori Paula Kivinen kertoo teoksessaan arkkitehti Birger Federleyn tekemistä piirustuksista uudeksi Konsulinsaaren paviljonkirakennukseksi. Paviljonkisuunnitelman oli Federleyn laskun 7.11.1901 mukaan tilannut rouva Emmi Ivanoff Tampereelta. Suunnitelma on jostain syystä jäänyt toteuttamatta. Kirjassa nähtävistä muutamasta piirustuksesta Kivinen kirjoittaa:

”Piirustusten mukaan rakennus on hahmotettu saaren suuntaisesti ja myös sen muotoa noudatellen. Portaat laskeutuvat ravintolaan Satakunnansillan ensimmäisen ja toisen silta-arkun väliltä Tampellan puolelta lukien. Pääsisäänkäynti on lounaan puolella katetussa avovilpolassa. Ensimmäisen kerroksen tiloihin kuuluu eteisen yhteydessä oleva ”bufetti”, keittiö, juhlasali, johon aukeaa ”veranda”, sekä neljä pientä huonetta, kaikki uuneilla lämmitettäviä. Juhlasali on kahden kerroksen korkuinen, ja sen toisessa päässä on verannan yläpuolelle sijoitettu soittolava. Lisäksi on toisessa kerroksessa kuusi huonetta. Komero- ja saniteettitiloja on varattu molempiin kerroksiin. Perspektiivikuvasta selviää rakennuksen satulinnamainen romanttisuus. Näköalatasanteita on eri suuntiin, suurin Satakunnan siltaa korkeammalle nousevalla katolla. Täältä kuohujen keskeltä olisi Tammerkoski varmaan ollut mahtava näky.”

Nykyinen Konsulinsaari Tammerkosken kansallismaisemassa

Entisen loistonsa menettänyt, kooltaan kutistunut ja Satakunnansillan alle osittain jäänyt Konsulinsaari on hoitamattomana ja hylättynä metsittynyt. Allaolevia kuvalinkkejä klikkaamalla näet nykyisen saaren ympäristöineen VirtualTampereen panoraamakuvista koostetussa verkkopalvelussa:

Vasemmalla Konsulinsaari ilmasta käsin, oikealla kuvattuna Satakunnansillalta. Kuvat ja linkit VirtualTampereen verkkopalvelu

Alla videokuvaa risuttuneesta Konsulinsaaresta (video kuvattu Satakunnansillalta keväällä 2014):

Lähteitä:

  • Hermann Kauffman: Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä, Tampere 1939
  • Paula Kivinen: Tampereen Jugend, arkkitehtuuri-taideteollisuus, Keuruu 1982
  • Koskesta voimaa -verkkojulkaisu, Tampereen yliopiston historiatieteen laitos
  • Tampereen kaupunki: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998,  Tampere 1998
  • Väinö Voionmaa: Tampereen kaupungin historia, osat 2 ja 3, Tampere 1929 ja 1932
  • Sanomalehdet:
    • Aamulehti, ks. artikkeli
    • Tammerfors Aftonblad, ks. artikkeli
    • Tampere, ks. artikkeli
    • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli
    • Tampereen Uutiset, ks. artikkeli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s