Viikinsaari tamperelaisten huviretkikohteena 1800-luvulta

Viikinsaaren laituri laivaa odottavine ihmisineen vuoden 1902 Tampere-postikortissa Wiikinsaaren laituri laivaa odottavine ihmisineen v. 1902 lähetetyssä Tampere-postikortissa: ”Herttainen tervehdys Annille, tässä kortissa olen minäkin omassa persoonassani jos Anni löytää. Alexina”. Viesti viittaa siihen, että kortin kirjoittaja löytyy kuvasta. Kortti J. Nyman Fotografi atelier, Tammerfors.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Kaidesaaresta Viikinsaareksi, lisääntyvää laivaliikennettä ja ravintolapalveluja

Pyhäjärvessä sijaitseva Viikinsaari on ollut tamperelaisten suosittu huviretkien kohde ja vapaa-ajanviettopaikka jo 1800-luvulla.

Viikinsaaren ja sen vieressä sijaitsevan Lehtisaaren nimenä oli vielä 1800-luvun alkupuolella Kaidesaari, joka oli Nuolialan Perttulan talon omistuksessa. Talon viinaanmenevän leskiemännän kerrotaan myyneen saaret Viikin kartanolle yhdestä korttelista viinaa, eli pienestä kannullisesta. Viimeisen tilkan maistettuaan emäntä oli todennut ”Kaidesaarikin meni että kalahti”. Kauppatapahtuman jälkeen saarista suurempaa Kaidesaarta alettiin kutsua Viikinsaareksi.

Lisääntyvä laivaliikenne mahdollisti enenevässä määrin retkeilyt myös Viikinsaareen. Höyryalus Onni kuljetti valmistumisestaan kesäkuusta 1870 lähtien kaupunkilaisia saareen Laukontorin rannasta. Tampereen Sanomat kirjoittaa 28.6.1870:

Tampereen Sanomat 28.6.1870: Johanneksenpäivänä seka sen aattone oli ihanat ilmat, jonka tähden melkein kaikki wäki tulwaili ulos kaupungista luonnon kauneutta ihailemaan, kesänpyhää wiettämään. Pellavatehtaalaisille oli yhtiö aattona toimittanut huwin Pyynikkeellä, ja samoin oli pumpulitehtaan yhtiö työwäellensä laatinut huwimatkan meritse Teiskoon. Herra Petterson'in pyhäksi walmistunut uusi höyrypursi "Onni" kuljetti matkustawia kaupungin, Pyynikkeen ja Wiikinsaaren wälillä. - Ruis hedelmöitsee paraikaa.

Tampereen Sanomat 28.6.1870: Herra Petterson’in pyhäksi walmistunut uusi höyrypursi ”Onni” kuljetti matkustawia kaupungin, Pyynikkeen ja Wiikinsaaren wälillä. – Ruis hedelmöitsee paraikaa.

Leipuri- ja kondiittorimestari Carl Gustaf Malakias Tallqvist (1822-93) piti jo tuolloin 1870-luvun alussa Kaidesaaressa ulkoravintolaa, joka oli erityisesti herrasväen suosiossa. Tallqvist osti saaret sittemmin omistukseensa vuonna 1881 Viikin kartanon omistajalta Carl Gustaf Brakelilta (1823-1906). Ravintolapalveluita tarjottiin saarella kahdessa paikassa: rahvaalle nykyisen ravintolarakennuksen paikalla ja hienostolle erillisessä ns. Huvirannan hotellissa, joka sijaitsi nykyisen uimarannan päätepaikassa sijaitsevalla rantakummulla.

C. G. M. Tallqvistin ilmoitus Koi.-lehdessä 5.6.1880: "Ilmoitus! Wiikinsaari on aukaistu yleisön huwitusta warten tästä päivästä alkaen koko kesäajaksi".

C. G. M. Tallqvistin ilmoitus Koi.-lehdessä 5.6.1880: ”Ilmoitus! Wiikinsaari on aukaistu yleisön huwitusta warten tästä päivästä alkaen koko kesäajaksi”.

Tallqvistin sairastuttua 1880-luvun loppupuolella saaren ravintolatoimintaa ei voitu enää jatkaa ja saaren hoito jäi muutamaksi vuodeksi retuperälle. Saaressa majaili mm. omistajan pässejä, Etelä-Pirkkalan talojen varsoja sekä erilaista joutoväkeä, joka aiheutti juopottelullaan ja tappelunujakoillaan häiriötä.

Viikinsaari ja Lehtisaari kaupungin omistukseen

Vuonna 1888 Tampereen kaupunginvaltuusto teki päätöksen Viikinsaaren ja Lehtisaaren ostamisesta kaupungille ja 15 000 markan kauppahinta osoitettiin anniskeluvoittovaroista. Lopullinen kauppa kuitenkin viivästyi ja toteutui vasta viisi vuotta myöhemmin vuonna 1893. Kauppaa vauhditti se, että tarkoituksenmukaisia huvipaikkoja oli kaupungissa vähän ja juopottelu sekä kaikenlainen huono elämä järjestäytymättömissä paikoissa aiheuttivat häiriöitä. Vuonna 1897 saaret yhdistettiin kaupunkiin myös kirkollisessa ja hallinnollisessa mielessä. Saaren tultua kaupungin omistukseen sitä alkoi pian isännöimään lunastuksesta aloitteenkin tehnyt työväenyhdistys.

Valtuusto asetti ns. Viikinsaaren komitean ja saareen saatiin uusi laivalaituri, vartijantupa ja ravintolarakennuksia korjattiin. Rakennukset paloivat kuitenkin pian ja vuonna 1895  myönnettiin jälleen anniskeluvoittovaroista uuden kesäravintolan rakentamiseen. Tämäkin ravintola tuhoutui tulipalossa huhtikuussa 1900, mutta vielä samana vuonna pystytettiin tilalle uusi rakennus kaupunginarkkitehti Lambert Pettersonin (1864-1938) suunnittelemana. Sama rakennus toimii nykyisinkin liki samanlaisessa asussaan kesäravintolana ja sen nimi on saaren historiasta periytyvä ”Wanha Kaidesaari”.

”Wiikinsaari Tampereella”, 1900-luvun alun postikortti Tampereelta. Kuvassa arkkitehti Lambert Pettersonin suunnittelema uusi ravintolarakennus vuodelta 1900, jossa nykyisin toimii kesäravintola ”Wanha Kaidesaari”.

Railakasta juhannuksenviettoa

Kesää ja etenkin juhannusta vietettiin Viikinsaaressa perinteisesti ja usein melko railakkain menoin. Vuodelta 1875 on tallennettuna kertomus Hermann Kaufmannin (1840-1908) muistelmateokseen ”Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä”.  Höyryalus Vanaja oli ajautunut Viikinsaaren ja Pereensaaren välissä olleelle karille noudettuaan yöllä retkeläisiä Viikinsaaren laiturista. Kyseinen kari oli tunnettu ja Kauffman kirjoittaa karilleajon johtuneen siitä, että perämies oli ”humussa ja sumussa” ja kapteenilla oli täysi työ pitää järjestyksessä matkustavaisia, jotka olivat ”enemmän tai vähemmän selvänä”. Moni alkoi jo riisuuntua uidakseen takaisin saareen, kunnes haaksirikkoutuneet saatiin soutuveneillä turvaan. Tapauksesta löytyy uutinen Tampereen Sanomissa 29.6.1875:

Tampereen Sanomat 29.6.1875, uutinen höyryalus Vanajan karilleajosta Viikinsaaren lähellä

Tampereen Sanomat 29.6.1875, uutinen höyryalus Vanajan karilleajosta Viikinsaaren lähellä

Tampereen Sanomat kertoi juhannustunnelmista 26.6.1897: ”Juhannusta wiettiwät ne, jotka waan olivat tilaisuudessa, luonnon helmassa. Laiwat, jotka juhannusaattona lähtiwät kaupungin satamista, oliwat täpö täynnä maalle pyrkiwiä kaupunkilaisia. Jotka eivät edemmäksi päässeet, ne meniwät juhannuksena Wiikinsaareen, jonne Neptun III ja Jyry wäkeä kuljettiwat.  Neptun III:ssa kuuluu olleen tappelu, jossa erästä miestä lyötiin halolla. Pari sankareista korjasi poliisi, ja tulewat miehet syytteeseen juhannusilostaan.” Tampereen Uutiset kirjoitti juhannuksesta kolme vuotta myöhemmin 26.6.1900: ”Yleisön käytös kaupungissamme juhannuksena ei ollut warsin mallikelpoinen. Humalaisia säilytettiin poliisiarestissa 50:nen paikoille, josta Wiikinsaaren ’putkassa’ 6 henkilöä. Näiden joukossa oli muuan nainenkin”.

Kalastus- ja marjastusretkiä saariin

Varsinkin Tampereen vanhemmalla työväestöllä oli tapana viettää kesää kalastamalla ja marjastamalla sunnuntaisin. Monessa perheessä oli soutuvene, jolla lähdettiin jo lauantai-iltana kalastus- tai marjastusretkille Näsijärven ja Pyhäjärven saariin. 1900-luvun alkupuolella saariretkille lähdettiin myös 10-30 hengen kirkkoveneillä arki-illoin ja pyhinä. Retkillä leikittiin ja nautittiin eväitä keitellen kahvia kivenkoloissa.

Soutuveneitä ja huviretkeilijöitä Viikinsaaren rannassa v. 1907 Tampereelta lähetetyssä postikortissaSoutuveneitä ja huviretkeilijöitä Viikinsaaren rannassa v. 1907 Tampereelta Helsinkiin lähetetyssä postikortissa. Eemil Lyytikäisen kirjakauppa, Tampere.

Nykyinen Viikinsaari – ohjelmatarjontaa kaikenikäisille

Viikinsaari on nykyään edelleen tamperelaisten vehreä kesäkeidas sekä matkailijoidenkin suosima käyntikohde ja nähtävyys. Entinen putkarakennus toimii nykyisin ekumeenisena Pyhäjärven kappelina. Lisää tietoa palveluista ja ohjelmatarjonnasta laivayhteyksineen löydät täältä.

Juhannustunnelmia kokon ääreltä vuonna 2011

Päivitys 25.6.2011: tunnelmia Viikinsaaren juhannuskokolta:

Lähteitä:

  • Tupu Anttila: Pyynikki Tampereen helmi, Tampere 1995
  • Toivo Rainio: Viikinsaaren vaiheita, Tammerkoski 1/1938
  • Tyko Varto: Lapsuuteni Tampere, Tampere 1958
  • Väinö Voionmaa: Tampereen historia osa III, Tampere 1935
  • Koi.-lehti 1880 (ks. artikkeli)
  • Tampereen Uutiset 1870 (ks. artikkeli)
  • Tampereen Sanomat 1897, 1900 (ks. artikkeli)

Ilomäen näkötorni Pyynikillä – aikansa kuuluisa nähtävyys Tampereella

Ensimmäinen Pyynikin näkötorni, ns. Ilomäen näkötorni Tampere-kortissa 13.9.1902.Pyynikin Ilomäen näkötorni kuvattuna väritetyssä Tampere-postikortissa. Nimipäiväonnittelut Sulolle 13.9.1902: ”Niin vähäinen ja halpa on lahjasemme tää, mut Sulon sydän hellä sen toki ymmärtää”. Kortti Emil Lyytikäisen kirjakauppa.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Puinen ns. Ilomäen näkötorni oli ensimmäinen näkötorni Pyynikin harjulla. Tampereen kaupunki rakennutti tämän n. 20 metriä korkean tornin vuonna 1888 osana merkittäviä valmisteluja yleisiä soitto- ja laulujuhlia varten arkkitehti Georg Schreckin (1859-1925) piirustusten mukaan.

Ilomäki sai nimensä jo vuonna 1868 ravintoloitsija Emanuel Joselinin (1836-1873)  tälle paikalle rakentaman huvihuoneen vihkiäisissä. Paikalla oli ollut jo aikaisemmin v. 1844 keräysvaroin rakennettu paviljonki, joka sittemmin tuhoutui tulipalossa. Tampereen Sanomat kirjoittaa vihkiäisistä viitaten samalla tuon aiemman rakennuksen ”katoamiseen sauhusta ja liekistä” 4.8.1868 (ks. allaoleva uutinen): ”Kauppias ja Rawintolan isäntä Joseliini tänä suvena rakennutti uuden huwihuoneen, edellyttämällä ett’ei yleisön oikeudentunto ole wähempi täällä kuin muuallakaan warjelemaan tätä yksinäistä huonetta kaikelta wäkiwallalta. Jonakuna päiwänä wihittiin huone wähäisillä pidolla, joihin hra Joseliini oli kutsunut usioita henkilöitä, ja annettiin niissä paikalle nimi Ilomäki”.

Ko. ravintoloitsijan nimestä löytyy kahdenlaista tietoa eri lähteistä – Tampereen Sanomien mukaan kyseessä on ollut Joselin, monessa muussa julkaisussa mainitaan kuitenkin Tallqvist.

Ilomäen huwihuone rakennettu Pyynikille

Tampereen Sanomat 4.8.1868, uutinen ravintoloitsija Joselinin rakennuttaman huwihuoneen vihkimisestä ja paikan nimeämisestä Ilomäeksi.

Noin viikko ennen Ilomäen tornin valmistumista 9.6.1888 Aamulehti kirjoittaa seuraavasti – huolta on ollut jo tuolloin töhrijöiden aikaansaannoksista: ”Tornin huippuun on pääsy werrattain wähäwaivainen ja mukawia lepopaikkoja on välillä. Ylhäällä aukeaa peräti laaja ja waihteleva näköala, jonka ihailemiseksi saadaan wielä kiikari, yksityisten kaupunkilaisten harrastuksesta. Sanalla sanoen, torni tulee kaikinpuolin semmoiseksi kuin sen pitikin. Mutta toista on pysyykö se semmoisessa kunnossa kauankin. Tuskin oliwat portaat siksi paikoillaan, että huippuun woitiin kohota, kun sitä alettiin loaista kirjoituksilla. Ei kulune kauan, ennenkun lyijykynän asemasta tartutaan weitseen ja aletaan piirtää kirjaimia ja ruokottomia kuwia, jotka owat tämän pahan tawan ja huonon kekseliäisyyden wälttämättömiä seurakumppania”.

Aamulehti kertoo 19.6.1888 juuri valmistuneesta tornista näin: ”Näkötorni Ilomäellä on walmiina ja tänään ensi kertaa käytettäwänä. Pääsy maksaa hengeltä 10 penniä. Rakennus on soma, onnistunut, eikä huolimatta korkeudestaan, ollenkaan huoju. Kiikari, joka sinne on tilattu, ei wielä ole saapunut. Torni on rakennettu arkkitehti Schreckin piirustusten mukaan  ja seudun kaunistamista on johtanut puutarhuri Gauffin”.

Aamulehti 19.6.1888: Näkötorni Ilomäellä valmiina

Aamulehden uutinen 19.6.1888: Näkötorni Ilomäellä valmiina

Näkötorni on ollut alkujaankin melkoisen vetovoimainen nähtävyys, koska ensimmäisen viikon aikana siellä kävi peräti 3600 henkilöä (Tampereen Sanomat 25.6.1888).  Kävijöistä merkittävä osa tuolloin lienee ollut samaan aikaan Pyynikillä vietettyjen kolmipäiväisten laulu-ja soittojuhlien osanottajia.

Puinen torni palveli kävijöitä kolmisen vuosikymmentä, kunnes se vaurioitui vuoden 1918 taisteluissa. Sen paikalle rakennettiin vuonna 1929 nykyinen graniittinen näkötorni kaupungin 150-vuotisjuhlaan. Tämän 26-metriä korkean Pyynikin näkötornin on suunnitellut arkkitehti Vilho Kolho. Tornin juurella on Pyynikin näkötornin kahvila, joka on erityisesti tunnettu munkeistaan.
Lähteitä:

  • Uuno Sinisalo: Tampereen kirja, Tampere 1947
  • Väino Wallin: Tampereen historia, osa II, Tampere 1903
  • Väino Voionmaa: Tampereen historia, osa III, Tampere 1932
  • Koskesta voimaa -verkkojulkaisu, Jouni Keskinen:
    Kaupunginosa VII: Pyynikki ja Pyynikinharju
  • Museovirasto, verkkosivut
  • Tampereen Sanomat 1868 ja 1888 (ks. artikkeli)
  • Aamulehti 1888 (ks. artikkeli)

Tampere-postikortti Ruovedeltä 1907: ”Isä tulee kotiin Pohjola-laivalla”

Höyrylaiva Pohjola Mustanlahden satamassa, Kortelahden laiturissa, Tampere-postikortti v. 1907Uusi höyrylaiva Pohjola miehistöineen ja matkustajineen Tampereella Mustanlahden satamassa Kortelahden laiturissa, väritetty Tampere-postikortti vuodelta 1907. Komentosillalla lienee itse laivan kapteeni Albert Sandell
(entinen Tampere-laivan kapteeni).

Pohjola-laiva Tampere-postikortissa Ruovedeltä v. 1907Kortti on kirjoitettu Ruovedellä 18.7.1907 ja se on postitettu Tampereelta Houtskäriin seuraavana päivänä. Isän viesti Fanny-tyttärelle: ”Isä lähtee nyt kotiin Pohjola-laivalla. Siellä tietysti on isälle kirjeitäkin, kyllä vastaan heti. Isä”

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Sisävesihöyrylaiva Pohjola valmistui vuonna 1905 vastaamaan alkaneen vuosisadan yhä vaativampaan liikennetarpeeseen ja olikin valmistuessaan Näsijärven laivaston suurin ja nopein. Rakentajana oli  tamperelainen konepajayritys Sommers, af Hällström & Waldens.

"Uusia höyrylaiwoja" - uutinen rakennettavasta Pohjola-laivasta Tampereen Konetehtaalla, Aamulehti nro 67, 21.3.1905 - klikkaa kuvaa suuremmaksi

”Uusia höyrylaiwoja” -uutinen rakennettavasta Pohjola-laivasta Tampereen Konetehtaalla, Aamulehti nro 67, 21.3.1905 – klikkaa kuvaa suuremmaksi

"Höyrylaiwaliikenne Näsijärwellä" -uutinen juuri valmistuneen matkustajahöyrylaiwa Pohjolan "koettelusta", Aamulehti nro 129, 6.6.1905 - klikkaa kuvaa suuremmaksi

”Höyrylaiwaliikenne Näsijärwellä” -uutinen juuri valmistuneen matkustajahöyrylaiwa Pohjolan ”koettelusta”, Aamulehti nro 129, 6.6.1905 – klikkaa kuvaa suuremmaksi

Pohjola-laiva liikennöi alusta alkaen Runoilijantietä, eli reittiä Tampere-Ruovesi-Virrat ja takaisin. Aamulehti 6.6.1905: ”Erittäinkin toiwottavaa olisi, että turistiliike yhä enemmän suuntautuisi näille seuduille, jotka kauneudessa wetäwät wertoja Suomen ihanimmille. Toiwomme uudelle yhtiölle parasta menestystä.”

Laivaliike Tampere-Ruovesi-Virrat - ilmoitus, Aamulehti nro 131 08.06.1905

Laivaliike Tampere-Ruovesi-Virrat – ilmoitus, Aamulehti nro 131 08.06.1905

Hupainen laivamatka uudella, aistikkaasti sisustetulla höyryalus "POHJOLALLA" Kortelahden satamasta luonnonihanaan Ruoveden Jäminkiin, Aamulehti nro 153 07.07.1905

Hupainen laivamatka uudella, aistikkaasti sisustetulla höyryalus ”POHJOLALLA” Kortelahden satamasta luonnonihanaan Ruoveden Jäminkiin, Aamulehti nro 153, 07.07.1905

Pohjola-laivan matkustaja kirjoittaa toimitukselle, Aamulehti nro 184 12.08.1905

Pohjolan matkustaja: ”Katson siis olevani welvollinen antamaan kaiken tunnustukseni sille siisteydelle ja hyvälle järjestykselle, joka wallitsee Pohjola-laiwalla sekä rawintolan suhteen että muuten ja myöskin sille ystävälliselle kohtelulle, jota laiwan päällikkö ja palwelijat osoittavat matkustavaisille.” Aamulehti nro 184 12.08.1905

Pohjola-laivan omistaja oli alkuaan Tampereen-Virtain Höyrylaiva Oy, myöhemmin Höyrylaiva-Osuuskunta Tarjanne. Vuodesta 1967 se siirtyi Runoilijan tie Oy:n haltuun.

Nykyisin laiva on lähes korjauskelvottomassa kunnossa maalle nostettuna Ruoveden Jäminkipohjassa (ks. kuvia).

Lähteitä:

  • Koskesta voimaa -verkkojulkaisu, Jenni Hoikka:
    Tampereen Konetehtaan historia
  • Arvo Ruohonen: Laivoja ja laivamiehia Tampereen vesillä
  • Aamulehdet vuonna 1905 (ks. artikkeli)

Sandbergin talo – rautakauppaa Tampereella vuodesta 1882

Kauppakatua ja Sandbergin talo - vanha Tampere-postikortti v. 1903

Näkymä Kauppakadulle Kauppatorilta eli nykyiseltä Keskustorilta vuonna 1903 Tampereelta Helsinkiin lähetetyssä kortissa. Vasemmalla Raatihuone ja oikealla apteekkari Thomas Clayhillsin rakennuttama ja kaupunginarkkitehti Frans Ludvig Caloniuksen suunnittelema Sandbergin talo, joka rakennettiin paikalta purettujen puurakennusten tilalle kolmessa vaiheessa vuosina 1882-1897.

Apteekkari Thomas Clayhillsin ilmoitus Tampereen Sanomissa 28.1.1880

Apteekkari Thomas Clayhillsin myynti-ilmoitus tontillaan sijainneiden puurakennusten ”hajottamisesta ja pois vetämisestä” Tampereen Sanomissa 28.1.1880

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Rautakauppias Wilhelm Sandberg (1843-1887) piti rautakauppaa tässä tyyliltään uusrenesanssisessa talossa Kauppakadun ja Kauppatorin kulmassa vuodesta 1882 kuolemaansa asti vuoteen 1887, minkä jälkeen Sandbergin nimellä tunnettu rautakauppa toimi talossa aina 1960-luvulle asti.

Rautakauppias Wilhelm Sandbergin muuttoilmoitus Tampereen Sanomissa 20.5.1882

Rautakauppias Wilhelm Sandbergin ilmoitus muutosta Kauppatorin ja Kauppakadun kulmaan Tampereen Sanomissa 20.5.1882

Rautakauppias Wilhelm Sanbergin myynti-ilmoitus Aamulehdessä 5.5.1883

Wilhelm Sandbergin rautakaupan mainos Aamulehdessä 5.5.1883

Wilhelm Sandbergin kuolinilmoitus Tampereen Sanomissa 23.3.1887

Wilhelm Sandbergin kuolinilmoitus Tampereen Sanomissa 23.3.1887

Tampereen Sanomat 20.5.1887:

”Kauppias Wilhelm Sandberg kuoli täällä eilen iltapäivällä 43 vuoden ikäisenä. Vainaja oli aluksi konttoristina G.O. Sumeliuksella ja lähes 9 vuotta sitten perusti hän täällä oman rautakauppaliikkeen, joka heti laveni sangen suureksi ja jota hän kuolemaansa asti jatkoi, waikka ankara tauti häntä piti wuoteella sitte wiime kesän”.

Lähteet:

  • Koskesta voimaa -verkkojulkaisu, Kaupunki 1870-1900, Niina Ketonen: Sandbergin talo, F.L. Calonius
  • Aamulehti 5.5.1883 (ks. tekstit ed.)
  • Tampereen Sanomat 1880 – 1887 (ks. tekstit ed.)

Onnea uudelle vuodelle 1897! Sommitelmapostikortti kuvaa wanhaa Tamperetta

Vanha Tampere-postikortti, värillinen sommitelmakortti - Onnea uudelle vuodelle 1897! Johan Viktor Blomin tervehdys Tampereelta Antti Luutoselle VisuvedelleSommitelmakortti Tampereelta: kauppias, konsuli Johan Viktor Blomin lähettämät uuden vuoden 1897 onnentoivotukset
kauppias Antti Luutoselle Wisuvedelle.
Kortti H. T. Bärlund.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Tampereen vanhan vaakunan lisäksi postikortissa kuvattuna kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä:

  • ”Uusi kirkko” eli nykyinen Aleksanterin kirkko
  • Näkymä kohti Esplanadia eli nykyistä Hämeenpuistoa ja keskustaa Aleksanterin kirkon tornista kuvattuna
  • Liina- eli pellavatehdas sekä Tammerkosken yli johtanut puinen Pikkusilta, ennen nykyistä v. 1900 rakennettua Satakunnansiltaa
  • Tammerkosken yläjuoksua Frenckellin sekä Finlaysonin tehdasrakennuksineen, oikealla Tampereen Mylly

Vanha Tampere-postikortti, värillinen sommitelmakortti - Onnea uudelle vuodelle 1897! Johan Viktor Blom Postileimat kertovat kortin lähteneen Tampereelta 30.12.1896 ja saapuneen Ruovedelle seuraavana päivänä 31.12.1896

Kauppias J.V. Blomin lehti-ilmoitus, Tampereen Sanomat nro 146, 16.12.1896Korttiin liittyvien tamperelaisten liikkeiden ilmoittelua Tampereen Sanomissa joulukuussa 1896: 
  • J. V. Blomin sekatavarakauppa: ”Myytävänä. Nyt sisääntullut: Mankeloituja ja mankeloimattomia 1:ma Kuiviakaloja…”, Tampereen Sanomat nro 146, 16.12.1896
  • H. T. Bärlundin kirjakauppa: ”Joulunäyttely”, Tampereen Sanomat nro 145, 14.12.1896
    ”Tälläkin kertaa on näyttely, joka paitsi warsinaista puotihuoneustoa, on sijoitettu 3 muuhun huoneeseen, warsin arwokas ja miellyttäwä. Täällä on suuri warasto suomalaista ja ruotsalaista lasten kirjallisuutta, suomalaista ja ulkomaalaista kaunokirjallisuutta, hengellistä kirjallisuutta y.m. aistikkaasti näytteille järjestettynä. Paitsi kirjoja on sitte näytteillä kaikenlaisia kirjoitusmiehen tarpeita, joulukuusen koristeita, peliä, tupakkapöytiä, koristehyllyjä, kipsikuwia, naistenlaukkuja, kandelabereita, joulukortteja…”

Kirjakauppa H.T. Bärlundin ilmoitus joulunäyttelystä, Tampereen Sanomat nro 145, 14.12.1896


%d bloggers like this: