Pajasta purjehduspaviljongiksi – Pajasaari postikorteissa

Pajasaari ja siinä sijainnut paja Tammerkosken niskalla Tampereen Rautatiensilta -aiheisessa postikortissa (W.T. 666). Oikealla vuonna 1895 avatun Tampere-Pori -rautatien silta. Pajasaaren ja Myllysaaren välissä laiva matkalla Näsijärvelle.
Kortti lähetetty Tampereelta Nokian kartanoon v. 1916.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Pajasaari-nimen alkuperästä

Pajasaari on saanut nimensä siellä sijainneesta pajasta. Paja on ilmeisesti paloturvallisuuden takia rakennettu erilliseen saareen 1800-luvulla. Varsinaista takomoa saaressa ei enää 1900-luvun puolella ollut, ainoastaan pajan ahjo eli tulisija jäänteenä menneiltä ajoilta. Viimeiset vuosikymmenet pajassa poltettiin koivuhaloista hiiliä, joita Pajasaaren lähellä kosken länsirannalla sijainnut viinapolttimo käytti viinan puhdistukseen.

Uusi rautatiesilta oli suosittu aihe 1900-luvun alun postikorteissa (MKH No. 1140). Vasemmalla Milavida-palatsi Näsikalliolla. Sillan molemmin puolin viinapolttimon rakennuksia. Oikealla polttimon päärakennus ja Pajasaari pajoineen.

Onnettomuuksia koskenniskalla

Tammerkosken virtaus yläjuoksulla, koskenniskalla, on ollut erityisen voimakasta. Etenkin kosken keskivirtaan joutuminen on aiheuttanut monia hukkumisia. Tampereen Sanomat kirjoitti 6.8.1878 Pajasaaren kohdalla sattuneesta onnettomuudesta seuraavasti:

”Hengenwaara lähellä. Wiime tiistaina tuli päiwälliselle Pajasaaresta erästä halkolaiwaa purkamasta yhdessä weneessä 8 waimo-ihmistä ja yksi mies. Laiwasta käwi tukewa nuora Mältinrannan laiturilla olewaan pylwääsen, jonka siwua pitkin wetiwät wenettään saaresta mannermaan rantaan. Muuan naisista sattui astumaan weneen laidalle, niin että siihen loiskahti wettä, se kaatui ja kaikki eläjät joutuiwat wesi-ajolle. Mies pelasti itsensä pulasta ja yksi nainen pääsi kumoutuneen weneen pohjalle, jossa alkoi lilliä kosken nielua kohti – sillä sama paikka on liki kosken niskaa -, mutta toiset jäiwät roikkumaan nuoraan, joka seitsemän hengen painosta laskeutui liki weden pintaa. Hätähuuto kuului, apua tuli ja jokikinen noukittiin läpimärkinä rannalle. Kertomus ei tiedä kiittiwätkö touwissa riippuneet pelastajiansa, waan siitä se on warma että weneenpohjalla makaaja, jonka wirta ohjasi kauniisti loukkaantumatta rantaan, sanoi maalle päästyään: ’luulin äsken juoneeni wiimoisen kahvikupillisen’.”

Näsijärven Purjehdusseura Pajasaareen

Vuonna 1898 perustettu Näsijärven Purjehdusseura – Näsijärvi Segelsällskap ry. oli ollut pitkään vailla vakituista satamapaikkaa. Ensimmäiseksi venesatamapaikaksi oli suunniteltu Kiikkisen saarta Aitolahdella. Suunnitelmasta kuitenkin pian luovuttiin pitkän matkan ja huonojen laivayhteyksien vuoksi. Vuonna 1899 seuralla oli käytössään Soukanlahdessa hirsistä tehty uiva aallonmurtaja, jonka päälle laitettujen kuusien piti lieventää kovaa Näsijärven aallokkoa. Rakennelma ei kuitenkaan käytännössä toiminut eikä täyttänyt aallonmurtajalle asetettuja vaatimuksia.

Vuonna 1908 seuran jäseneksi tullut insinööri K. J. Karlsson alkoi etsimään seuralle sopivaa venesatamapaikkaa ja tonttia pursimajalle.  Karlssonin ehdotus Pajasaaresta tarkoitukseen sopivana paikkana hyväksyttiin. Seuran hallituksen kokouksessa 20.5.1910 päätettiin teettää majaa varten luonnokset, jotka lupasi tehdä seuran jäsen arkkitehti Birger Federley (1874-1935) . Samana vuonna Tampereen kaupunki vuokrasi Pajasaaren purjehdusseuralle 40 vuodeksi 70 silloisen markan vuosivuokralla. Toukokuussa 1911 tehtiin päätös paviljongin rakentamisesta Pajasaareen ja syksyllä Federley esitteli seuran hallitukselle täydelliset piirustukset. Pajasaaressa sijainnut paja purettiin purjehduspaviljongin tieltä.

Purjehdusseuran paviljongin vihkiäiset 30.6.1912

Purjehdusseuran paviljonki valmistui aikataulussa 15.6.1912 mennessä arkkitehti Birger Federleyn piirustusten mukaan. Hän oli piirtänyt myös paviljongin huonekalut. Valmistunut paviljonki oli satulakattoinen punahonkarakennus, jossa nelikulmainen torni, avovilpola ja monikulmainen kuisti. Myöhemmin rakennus maalattiin vaaleaksi. Vuonna 1912 rakennettiin Pajasaaren edustalle myös aallonmurtaja.

Birger Federley oli seuran kommodori vuosina 1901-1904 ja 1923.  Muutettuaan Helsingistä Tampereelle vuonna 1898 hän oli myös pian liittynyt Näsijärven Purjehdusseuran jäseneksi ja siirtänyt Circe-veneensä Näsijärvelle.

Uuden paviljongin vihkiäisjuhlaan kokoonnuttiin 30.6.1912. Seuran historiikissa kerrotaan vihkiäistunnelmista seuraavasti: ”Sää oli kuten vihkiäisjuhlassa pitääkin, loistava! Aurinko loisti kirkkaansiniseltä taivaalta ja kevyet tuulenväreet vain vilvoittivat kesän lämmössä. Lähes kaikki seuran sekä purje- että moottoriveneet olivat ankkuroituina täydessä juhlaliputuksessa paviljongin edessä, purjeveneet yhdessä rivissä, moottoriveneet toisessa, arvo- ja arvokkuusjärjestyksessä.” – ”Kello 12 pamahti laukaus seuralle lahjoitetusta uudesta starttitykistä. Musiikin ja eläköönhuutojen saattelemana lippu nostettiin paviljonkitorniin.”

N.S.S. paviljong ingivning – Näsijärven Purjehdusseuran paviljongin vihkiminen kuvattuna postikortissa (Foto Atelier Laurent, Tammerfors). Purjehduspaviljongilta Helsinkiin 1.9. (vuosi/leima puuttuu) lähetetyissä terveisissä kerrotaan sunnuntaisesta kilpapurjehduksesta: ”Många hälsningar från Tammerfors Segelpaviljong. Wi ha kapsegling i Sönda. E.K. ”

Purjehduspaviljonki Tampereen Navigaatioseuralle

Näsijärven Purjehdusseuran toimittua Pajasaaressa viitisenkymmentä vuotta tilat olivat jäsenmäärän kasvettua käyneet pieniksi ja puutteellisiksi. Paviljonkia laajennettiin vuonna 1962 arkkitehti Jaakko Tähtisen piirustusten mukaan. Purjehdusseuran vuokrasopimus Tampereen kaupungin kanssa päättyi vuonna 1974 ja seuran lippu laskettiin Pajasaaressa viimeistä kertaa 20.9.1974. Paviljonki ja muut rakennelmat Pajasaaressa myytiin kaupungille. Näsijärven Purjehdusseura rakensi itselleen uudet tilat Jänissaareen, missä sen kotisatama on nykyäänkin.

Tampereen kaupunki vuokrasi paviljonkirakennuksen Tampereen Navigaatioseuralle, joka on perustettu vuonna 1966. Navigaatioseura toimii Pajasaaressa edelleen. Siellä on seuran toiminnallinen keskus, jossa järjestetään mm. laivuri- ja veneilykursseja. Pajasaari toimii myös seuran koulutusaluksen kotisatamana.

Katso nykyistä maisemaa Pajasaaresta ja sen ympäristöstä seuraavasta videosta:

Lähteitä:

  • Paula Kivinen: Tampereen Jugend, arkkitehtuuri-taideteollisuus, Keuruu 1982
  • Eino Nironen: Mältinrannan entisiä oloja ja elämää, Tammerkoski 2/1966
  • Näsijärven Purjehdusseura-Näsijärvi Segelsällskap ry 1898-1988, Mänttä
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli

Näsilinna Hämeen museona

Näsilinnan palatsi Hämeen museona Tampereelta Saloon vuonna 1915 lähetetyssä ns. kehyspostikortissa (MKH N:o 111).

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Hämeen museo Näsilinnaan v. 1908

Vuonna 1899 valmistunut Karl August Wreden (1859-1943) suunnittelema, Peter von Nottbeckin (1858-1899) perheelleen yksityisasunnoksi rakennuttama uusi Milavida-palatsi myytiin Tampereen kaupungille vuonna 1905. Omistajavaihdoksen myötä Milavidan nimi muuttui Näsilinnaksi. Lue vanhan Milavidan puuhuvilasta sekä siinä pidetystä ravintolasta ja täysihoitolasta aiemmasta artikkelista täältä.

Näsilinnan tiloissa avattiin 18.4.1908 historiallinen ja kansantieteellinen Hämeen museo, joka oli perustettu paria vuotta aiemmin ja oli ollut vailla sijoituspaikkaa. Museolle löytyi tilat Tampereen kaupungin omistamasta Näsilinnasta.

Tampereen Sanomat uutisoi Hämeen museon avajaisista seuraavana päivänä: ”Hämeen museon awajaiset. Siikajoen taistelun wuosipäiwäksi sattui merkkitapaus Hämeen siwistyshistoriassa. Eilen awasi näet Hämeen museo kokoelmansa yleisön katseltawaksi. Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti juhlapukuisia kutsuwieraita, jotka täyttiwät Näsinlinnan salit ja käytäwät ihastuksen huminalla. Museon runsaat ja arwokkaat aarteet jokaista hämmästyttiwät. Ne owat todistuksena siitä, ettei Tampereen kaupunki ole turhaan tehnyt suuria uhrauksia tämän laitoksen hywäksi. Kun juhlawieraat oliwat luoneet torwisoiton säestyksellä yleiskatsauksen kokoelmiin, toimitettiin yksinkertaisella juhlallisuudella museon awajaiset.”

Aloitteen museon perustamisesta oli tehnyt Helsingin Yliopiston Hämäläis-Osakunnan kuraattori Julius Ailio (1872-1933). Museoesineistön runko, n. 5200 esinettä, oli kerätty pääosin osakunnan oppilaiden ja opettajien keräysmatkoilla Hämeen maaseudulle. Museon kokoelmat siirtyivät museon avauduttua Hämäläis-Osakunnalta Hämeen Museoseuralle, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Axel Tammelander (1865-1926). Kansantieteellisen osaston kiinnostavimpia nähtävyyksiä oli 1800-luvun alun asumistapaa kuvaava hämäläinen savupirtti, ”Hämeen Pirtti”. Museo oli myös tunnettu laajasta ryijykokoelmastaan. Hämeen museon ensimmäisenä intendenttinä toimi vuodesta 1908 vuoteen 1952 asti taiteilija, professori Gabriel Engberg (1872-1953).

Hämeen museon kokoelmat laajenivat vuosien myötä ja kattoivat 1950-luvun alussa koko Näsilinnan rakennuksen. Näyttely uudistettiin täysin vuonna 1952.

Hämeen museo suljettiin säästösyistä vuonna 1998, minkä jälkeen Näsilinna oli varastona. Nykyään se on tyhjillään.

Näsilinna sisällissodan taistelujen näyttämönä

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Näsilinna vaurioitui pahoin. Maaliskuussa 2012 saa ensi-iltansa Tampereen taisteluista kertova draamadokumentti Taistelu Näsilinnasta 1918.

Nykyinen Näsilinna virtuaaliesittelyssä

Astu sisään nykyiseen Näsilinnaan virtuaalisti tästä tai klikkaamalla allaolevaa kuvaa. Pääset palatsin sisätilojen virtuaaliesittelyyn VirtualTampereen vuorovaikutteisessa verkkopalvelussa.

Klikkaa kuvaa astuaksesi Näsilinnaan. Kuva ja linkki VirtualTampere -verkkopalvelu.

Näsilinnan säilyttämisen puolesta – Pro Näsilinna

Kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävä Näsilinnan palatsi ränsistyy hoitamattomana Tampereen Näsikalliolla. Adressi Näsilinnan pelastamiseksi löytyy täältä.


Lähteitä:

  • Lauri Santamäki: Uudistettu Hämeen museo,
    Tammerkoski 1/52
  • Uuno Sinisalo: Tampereen kirja, Tampere 1947
  • Tampereen kaupunki: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998,  Tampere 1998
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli

Nyt loppuvat ”makiain leipäin päivät” – Hospits Emmaus postikortissa 7.1.1912

Hospits Emmaus kuvattuna 7.1.1912 lähetetyssä Tampere-postikortissa. Kristillisen matkailijakodin lisäksi talossa sijaitsi NNKY eli Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys. Oven yläpuolella näkyvän kyltin mukaan talossa oli myös Lakki- ja hattukauppa. Lue lisää Emmauksesta aiemmasta artikkelista täältä.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Kortissa Göstan tervehdys Tampereelta herra Väinö Hakaselle Turkuun: ”Tampere 7/1-12 H.V! Monet kiitokset kortista! Nyt ne ovat taas pian lopussa ne makiain leipäin päivät, kohta siellä taas tavataan! Monet tervehdykset ja onnea vuodelle alkavalle”. Kortti Tampereen Kirkollinen Kirjakauppa.

Rauhallista joulua vuonna 1908 Tampereelta – Hospits Emmaus tonttupostikortissa

Hospits Emmaus Tampere-aiheisessa tonttupostikortissaJoulutontut kävelyllä rautatieaseman tienoilla ja Hämeenkadun itäpäässä Tampere-aiheisessa joulukortissa. Taitaapa yksi tontuista vetää joululahjapaketteja reessään. Ruotsinkieliset rauhallisen joulun ja hyvän uudenvuoden toivotukset lähetettiin Tampereelta Uuteenkaupunkiin jouluksi 1908. Vasemmalla Hospits Emmaus, jonka kristillinen matkailijakoti avattiin syyskuussa 1907. Korttiaihe oli yksi kymmenestä tuon ajan vanhaa Tamperetta kuvaavasta tonttukortista.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Bauerin hotellista Hospits Emmaus syksyllä 1907

Tampereen kaupunginvaltuusto toimeenpani Tampereella kunnallisen kieltolain 1. kesäkuuta 1907 alkaen. Samalla päättyivät myös ravintoloitsija Nikolai Bauerin anniskeluoikeudet vuonna 1892 rakennetussa hotelliravintolassaan rautatieasemaa vastapäätä. Paikalla oli aiemmin sijainnut Bauerin jo vuonna 1883 perustama Hotelli Wasa, joka oli saanut nimensä Tampereelta Vaasaan valmistuneen rautatien mukaan.

Anniskeluoikeuksien lakkauttamisen vuoksi Bauer päätti myydä hotellirakennuksensa tontteineen, jotka siirtyivät samana kesänä Emmaus osakeyhtiölle eli Tampereen kaupunkilähetykselle, NMKY:lle ja NNKY:lle. Uudistustöiden jälkeen rakennuksessa avattiin Emmauksen kristillinen matkailijakoti 13. syyskuuta 1907. Aamulehdessä julkaistiin aiheesta ilmoitus:

Tampereen Sanomat kirjoitti ensivaikutelmistaan avajaisia seuraavana päivänä 14. syyskuuta 1907 seuraavasti: ”Käytyämme sisälle Rautatienkadun puoleisesta pääowesta, tulemme eteiseen, jossa tulijaa terwehtivät sanat: Terwetuloa Herran nimeen! Eteisestä oikealle owat ruokailu- ja kahwilahuoneet, kaksi tilawaa salia. Huonekalusto näissä on suoraa ja hauskaa tyyliä, maalattu waalean wiheriäksi. Seinällä on wertauskuwallisia maalauksia ja raamatunlauseita.”

Aamulehti totesi samana päivänä: ”Emmaus-yhtiö on todella tehnyt kiitettävän työn perustaessaan Tampereelle Hospits Emmauksen tapaisen majalan eli hotellin. Siellä voi rauhaa ja hiljaisuutta rakastawa matkustaja wiettää yönsä lewossa, tarwitsematta peljätä tawallisista hotelleista niin perin yleistä hälinää ja häiritsemistä juopottelewien hotelliwierasten puolelta.”

Hotelli Emmauksesta Suomen suurin hotelli

Arkkitehti F.L. Caloniuksen (1833-1903) Bauerille suunnittelema rakennus oli kulmastaan kaksikerroksinen kivirakennus, jonka molemminpuolin sijaitsi yksikerroksinen puurakennus. Emmauksen matkustajakoti laajeni lisätilojen ja -rakennusten myötä vajaan parinkymmenen vuoden aikana alun 12 huoneesta 60 huoneeseen.

Uuden rautatieaseman rakentaminen ja Hämeenkadun itäpään madaltaminen tekivät välttämättömäksi uuden hotellirakennuksen rakentamisen. Vanha Bauerin rakennus purettiin vuonna 1935 ja uusi Hotelli Emmaus valmistui seuraavana vuonna 1936 tarjoten hotellivieraille jo 117 huonetta. Suosittu hotelli kasvoi ja kehittyi vuosien myötä ja oli 1950-luvulla jo Suomen suurin hotelli. Hotelli Emmaus myytiin 80-luvun alussa Yhtyneille Ravintoloille ja tiloissa toimii nykyisin hotelli Scandic Tampere City.

Hospits Emmaus Tampere-aiheisessa tonttupostikortissa, postileimatPostileimojen mukaan rouva Ellen Nielsenille osoitettu joulupostikortti lähti matkaan Tampereelta 23.12.1908 klo 12 ja saapui Uuteenkaupunkiin kahden päivän kuluttua
joulupäivänä 25.12.1908.

Lähteitä:

  • Uuno Sinisalo: Tampereen kirja, Tampere 1947
  • Väinö Voionmaa: Tampereen historia III, Tampere 1932
  • Suomen suurin hotelli, Tammerkoski 10/1957
  • Aamulehti, ks. artikkeli
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli


Tampere-postikortti Ruovedeltä 1907: ”Isä tulee kotiin Pohjola-laivalla”

Höyrylaiva Pohjola Mustanlahden satamassa, Kortelahden laiturissa, Tampere-postikortti v. 1907Uusi höyrylaiva Pohjola miehistöineen ja matkustajineen Tampereella Mustanlahden satamassa Kortelahden laiturissa, väritetty Tampere-postikortti vuodelta 1907. Komentosillalla lienee itse laivan kapteeni Albert Sandell
(entinen Tampere-laivan kapteeni).

Pohjola-laiva Tampere-postikortissa Ruovedeltä v. 1907Kortti on kirjoitettu Ruovedellä 18.7.1907 ja se on postitettu Tampereelta Houtskäriin seuraavana päivänä. Isän viesti Fanny-tyttärelle: ”Isä lähtee nyt kotiin Pohjola-laivalla. Siellä tietysti on isälle kirjeitäkin, kyllä vastaan heti. Isä”

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Sisävesihöyrylaiva Pohjola valmistui vuonna 1905 vastaamaan alkaneen vuosisadan yhä vaativampaan liikennetarpeeseen ja olikin valmistuessaan Näsijärven laivaston suurin ja nopein. Rakentajana oli  tamperelainen konepajayritys Sommers, af Hällström & Waldens.

"Uusia höyrylaiwoja" - uutinen rakennettavasta Pohjola-laivasta Tampereen Konetehtaalla, Aamulehti nro 67, 21.3.1905 - klikkaa kuvaa suuremmaksi

”Uusia höyrylaiwoja” -uutinen rakennettavasta Pohjola-laivasta Tampereen Konetehtaalla, Aamulehti nro 67, 21.3.1905 – klikkaa kuvaa suuremmaksi

"Höyrylaiwaliikenne Näsijärwellä" -uutinen juuri valmistuneen matkustajahöyrylaiwa Pohjolan "koettelusta", Aamulehti nro 129, 6.6.1905 - klikkaa kuvaa suuremmaksi

”Höyrylaiwaliikenne Näsijärwellä” -uutinen juuri valmistuneen matkustajahöyrylaiwa Pohjolan ”koettelusta”, Aamulehti nro 129, 6.6.1905 – klikkaa kuvaa suuremmaksi

Pohjola-laiva liikennöi alusta alkaen Runoilijantietä, eli reittiä Tampere-Ruovesi-Virrat ja takaisin. Aamulehti 6.6.1905: ”Erittäinkin toiwottavaa olisi, että turistiliike yhä enemmän suuntautuisi näille seuduille, jotka kauneudessa wetäwät wertoja Suomen ihanimmille. Toiwomme uudelle yhtiölle parasta menestystä.”

Laivaliike Tampere-Ruovesi-Virrat - ilmoitus, Aamulehti nro 131 08.06.1905

Laivaliike Tampere-Ruovesi-Virrat – ilmoitus, Aamulehti nro 131 08.06.1905

Hupainen laivamatka uudella, aistikkaasti sisustetulla höyryalus "POHJOLALLA" Kortelahden satamasta luonnonihanaan Ruoveden Jäminkiin, Aamulehti nro 153 07.07.1905

Hupainen laivamatka uudella, aistikkaasti sisustetulla höyryalus ”POHJOLALLA” Kortelahden satamasta luonnonihanaan Ruoveden Jäminkiin, Aamulehti nro 153, 07.07.1905

Pohjola-laivan matkustaja kirjoittaa toimitukselle, Aamulehti nro 184 12.08.1905

Pohjolan matkustaja: ”Katson siis olevani welvollinen antamaan kaiken tunnustukseni sille siisteydelle ja hyvälle järjestykselle, joka wallitsee Pohjola-laiwalla sekä rawintolan suhteen että muuten ja myöskin sille ystävälliselle kohtelulle, jota laiwan päällikkö ja palwelijat osoittavat matkustavaisille.” Aamulehti nro 184 12.08.1905

Pohjola-laivan omistaja oli alkuaan Tampereen-Virtain Höyrylaiva Oy, myöhemmin Höyrylaiva-Osuuskunta Tarjanne. Vuodesta 1967 se siirtyi Runoilijan tie Oy:n haltuun.

Nykyisin laiva on lähes korjauskelvottomassa kunnossa maalle nostettuna Ruoveden Jäminkipohjassa (ks. kuvia).

Lähteitä:

  • Koskesta voimaa -verkkojulkaisu, Jenni Hoikka:
    Tampereen Konetehtaan historia
  • Arvo Ruohonen: Laivoja ja laivamiehia Tampereen vesillä
  • Aamulehdet vuonna 1905 (ks. artikkeli)
%d bloggers like this: