Hotelli Central Commercen talossa – elegantteja huoneita 1900-luvun alun Tampereella

Hotelli Centralin mainospostikortti Tampereelta Helsinkiin vuonna 1910:  ”Elegantteja matkustajahuoneita * Puhelin ja sähkövalaistus joka huoneessa * Tilaa purkamista varten”.
Huomaa Centralin mainoskyltti rakennuksen toisen kerroksen kulmassa. Alakerroksen liikehuoneistoissa mm. myöhemmin Ensimmäisenä apteekkina tunnetuksi tullut apteekki, Procope & Soivio -asianajotoimisto sekä kahvila.

Commercen eli Kaupan talo

Commercen asuin- ja liiketalo valmistui vuonna 1899 Tampereen Kauppatorin eli nykyisen Keskustorin länsilaidalle. Commerce on ranskaa ja tarkoittaa kauppaa, joksi taloakin on suomalaisittain kutsuttu. Tämän tiilityön taidonnäytteen suunnitteli helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Andersin, Jung ja Bomanson, rakennuttajana oli Kiinteistöosakeyhtiö Commerce. Arkkitehtuuriltaan rakennus edustaa siirtymäkautta ennen varsinaista jugendia. Siinä on nähtävissä professori Paula Kivisen mukaan eurooppalaista kerrostalojugendia, mikä johtuu rakennuksen kolmen arkkitehdin opiskeluaikanaan Saksassa saamista vaikutteista.

Hulda Nordströmin Hotelli Central

Hallituskadulla sijainneen Puistoravintolan rahastonhoitajana toiminut neiti Hulda Amalia Nordström avasi Hotelli Centralin Commercen taloon 31.12.1907. Avajaisilmoitus Tampereen Sanomissa:

Hotelli Centralin avajaisilmoitus 31.12.1907

Hotelli sijoittui ensivaiheessa rakennuksen toiseen kerrokseen ja huoneita oli yksitoista. Myöhemmin hotelli laajeni talon kolmanteen kerrokseen. Tampereen Sanomat arvioi hotellia avajaispäivänä seuraavasti: ”Kaikki näyttää täysiarwoiselta ja hywältä. Huoneita on eri kokoisia, yhtä ja kahta henkeä warten ja owat ne kaikki warsin awarat ja iloiset. Varsin miellyttäwä on eräskin suuri suoja makuualkooweineen, joka täysin wastaa sitä, mitä tällä alalla on ensi luokkaisissa hotelleissa tottunut näkemään  meikäläisiä suuremmissakin oloissa. Kaikissa huoneissa on sitäpaitsi telefoni matkustawien mukawuudeksi, sekä myöskin kirjekuoret ja kirjepaperi talon puolesta”.

Hotelli Centralin huone nro 24Hotelli Centralin huone 24 kuvattuna mainospostikortissa vuonna 1918.

Hotelli Centralin vaiheista

Hotelli Centralin alkuaikoina hotellivieraille ei ollut varsinaista ruokatarjoilua, mutta saatavilla oli teetä, kahvia, voileipiä, maitoa, munia y.m. Tarjoilu tapahtui joko hotellihuoneissa eli ”matkustajasuojissa”, tai eteisen vieressä sijainneessa huoneessa, joka samalla toimi luku- ja kirjoitushuoneena sanoma- ja aikakauslehtineen.

Sanomalehtiarkisto kertoo Hulda Nordstömin yritteliäisyydestä hotellin ja sen palvelujen kehittämiseksi. Keväällä 1909, puolitoista vuotta hotelli Centralin perustamisen jälkeen, hän onnistui saamaan pitkään anomansa anniskeluoikeudet. Aamulehti kertoi toukokuussa 1909 Tampereen vähittäismyynti- ja anniskeluosakeyhtiön ilmoittaneen maistraatille sopimuksesta Hulda Nordstömin kanssa. Sen mukaan Hotelli Centralissa sai anniskella väki- ja mallasjuomia hotellin asukkaille ja heidän vierailleen 1.6.1909 alkaen. Anniskelusta ei hotellin omistajalle kertynyt voittoa, vaan juomat myytiin anniskeluyhtiön laskuun sen määräämillä hinnoilla. Hyöty hotellille tuli sitten palvelujen monipuolistumisen ja sitä kautta asiakasmäärien lisääntymisen kautta.

hotelli_central_hotellia_laajennettu_ilmoitus_helsingin_sanomat_17_10_1908Ilmoitus Helsingin Sanomissa 17.10.1908 kertoo Hotelli Centralin nopeasta laajennuksesta

Hulda Nordstöm mainosti hotelliaan ja sen palveluja aktiivisesti maan eri puolilla ilmestyneissä sanomalehdissä. Marraskuussa 1909 julkaistiin komea kuvallinen mainos myös kaupallisen alan Mercator- aikakauslehdessä. Siinä kerrotaan kesän aikana laajennetusta hotellista, suuremmasta ruokasalista ja kahvilasta sekä täysistä anniskeluoikeuksista hotellivieraille. Myöhemmin lehden saksan- ja englanninkielisissä julkaisuissa Hotelli Centralin mukavat huoneet ja loistava ravintola saivat myös palstatilaa, kuten v. 1910: ”A hotel confortable house, at which to put up is the Central, presided over by Miss Hulda Nordström not only are the rooms confortable, but the restaurant is quite excellent.” 

hotel_central_mainos_mercator_15_11_1909Hotelli Centralin mainos Mercator-lehdessä v. 1909

Hotelli Centralista Centrumiksi

Aulis Holmalan mukaan Hulda Nordström omisti hotellia vuoteen 1918 asti, minkä jälkeen ravintoloitsija Arthur Lönnqvist vuoteen 1928 ja Abel Andersson vuosina 1929-30. Hotelli Centralin nimi muuttui myöhemmässä vaiheessa Centrumiksi.

Lähteitä:

  • Aulis Holmala: Keskustorin kiinteistöt – vuosisata kaupunkikuvaa: Sumelius, Selin, Palander, Commerce, Sandberg, Tampere 2010
  • Paula Kivinen: Tampereen Jugend, arkkitehtuuri-taideteollisuus, Keuruu 1982
  • Aamulehti 16.5.1909
  • Helsingin Sanomat 17.10.1908
  • Mercator, tidskrift för Finlands näringsliv, nro 22, 15.11.1909
  • Mercator : the trade journal of Finland no 6, 1.6.1910
  • Tampereen Sanomat 31.12.1907

Joselininniemen kesäkahvila Pyynikillä

Pyynikin Joselininniemessä kesäkahvilana v. 1905-1907 toiminut entinen soittopaviljonki ”Tampere. Joseliinin niemi” -postikortissa. Onnittelut ovat kulkeneet Hiljalle Tyyneltä ns. nyrkkipostina kansanlaulun sanoin: ”Sä kasvoit neito kaunoinen, isäsi majassa, kuin kukka kaunis suloinen, Wihreellä nurmella.” Kortti Förlag Max Stein Berlin S. 14. No. 588.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Emanuel ja Emilia Joselinin ravintola Joselininniemessä vuodesta 1867

Ravintoloitsija Emanuel Joselin (1836-1873) rakensi ravintolansa vuonna 1867 Pyynikin niemeen tulitikkutehtaan isännöitsijän, kauppias Knut Oskar Laurénin (1836-1874) vuokramaalle. Paikalla sijaitsee nykyisin Pyynikin kesäteatteri. Niemen nimeksi vakiintui Joselininniemi. Joselinin ravintola-hotelli oli suosittu musiikki- ja juhlatilaisuuksineen, biljardeineen ja keilaratoineen. Ympäristössä järjestettiin lisäksi soutu- ja uintikilpailuja sekä talvisin hiihto- ja luistelukilpailuja. Emanuel Joselinin kuoltua vain 36-vuotiaana hänen puolisonsa Emilia Sofia Joselin (1839-1910) jatkoi menestyksekkäästi ravintolan pitoa vielä reilut parikymmentä vuotta.

Joselininniemen kärjessä sijainnut Pyynikin laivalaituri, jossa Pyhäjärvellä kaupungin ja Viikinsaaren väliä liikennöineet höyryalukset poikkesivat. ”Lämmin tervehdys Idalle ja monta ilosta Idan päivää siellä, toivoo Aina.” Onnittelut postitettu Idalle 14.9.1907. Kortti M. St. Berlin 14. No. 632.

Ravintola tuhoutuu tulipalossa joulukuussa 1897

Lauantaina 18.12.1897 oltiin Joselinin ravintolassa valmistelemassa hääjuhlaa. Kesken valmistelujen salin suuri kattokruunu putosi lattialle ja öljylampuista levinnyt tuli poltti ravintolarakennuksen nopeasti maan tasalle. Tammerfors Nyheter uutisoi tulipalosta 21.12.1897 seuraavasti: Eldsvåda. Senaste lördag kl 5,40 e. m. ljödo brandsignaler. Snart erfors, att eld utbrutit i enkefru Joselins sommarrestaurant i Pyynike. De väldiga flammor, som kort efter det signalerna hörts, syntes mot västra horisonten, gåfvo vid handen, att elden tagit god fart och att alt släckningsarbete skulle aflöpa resultatlöst. Ett par timmar senare återstod af Joselins villa knapt annat än förkolnade rester. Den i villan befintliga lösegendomen blef äfvenså nästan totalt lågornas rof. Uthusbyggnaderna lyckades däremot brandkåren, ehuru’ icke utan svårighet, rädda. Fru Joselins villa var försäkrad i allmänna brandstodsbolaget för landet till 20,000, lösegendomen och dryckesvarorna i Svea för 12,000 mk. Orsaken till eldens löskomst var den att en takkrona nedföll och oljan i dess lampor fattade eld. Försök att dämpa elden gjordes, men aflupo fruktlöst.”

Lyhyt suomennos edelläolevasta uutisesta: Tulipalo. Viime lauantaina klo 5,40 iltapäivällä kaikuivat palohälytykset. Pian saatiin tietää, että palo oli syttynyt leskirouva Joselinin kesäravintolassa Pyynikillä. Pari tuntia myöhemmin oli Joselinin huvilasta jäljellä tuskin muuta kuin hiiltyneet jäänteet. Huvilan irtaimisto tuhoutui tulipalossa lähes täysin. Palokunnan onnistui sen sijaan, vaikkakaan ei vaikeuksitta, pelastaa ulkorakennukset. Rouva Joselinin huvila oli vakuutettu. Syy tulen irtipääsyyn oli, että kattokruunu putosi ja öljy sen lampuissa syttyi tuleen.

Päivälehdestä löytyy Emilia Joselinin ilmoitus tulipaloa seuraavana keväänä 22.5.1898: Herrat Ravintoloitsijat Huomatkaa! Lähellä Tamperetta luonnonihanalla paikalla sijaitseva vuokratontti (huvila Joselin) Pyynikillä sekä muutamat palon jälkeen jälellä olevat rakennukset myydään nyt heti. Tontilla, jonka kaupunki on luovuttanut yleiseksi kävelypaikaksi, on kolmekymmentä vuotta harjoitettu ravintolaliikettä ja on siinä kaupunkilaisia hyvin runsaasti käynyt. Vuokra-aikaa on vielä kaksikymmentä vuotta. Lähempiä tietoja antaa rouva E. Joselin, Tampere.”

J.V. Saloharjun kesäkahvila Joselinin soittopaviljonkiin kesäksi 1905

Joselinin ravintolan tulipalosta jäi jäljelle ulkorakennuksia. Liikkeenharjoittaja Johan Vihtori Saloharju (1866-1957) piti kahvilaa palolta säästyneessä soittopaviljongissa kolmena kesänä vuosina 1905-1907. Kahvilassa oli tilava ja avoin terassi, jolle johtivat päädystä rakennuksen molemmilta puolilta nousevat portaat. Kahvi- ja teeannoksien lisäksi tarjolla oli monipuolisesti virvoitusjuomia asiakkaille, joita vieraili kahvilassa runsaasti etenkin iltaisin ja sunnuntaisin.

J.V. Saloharju piti aikanaan kahviloita Tampereella Hämeenkatu 4:ssä ja 7:ssä ja sittemmin Hämeenpyörä-hotellia. Myöhemmin hänen omistuksessaan ja hoidossaan oli kaupunkitaloja.

Näkymä Joselininniemeen lahdenpoukaman (ent. Viipurinlahti) vastarannalta. Kesäkahvila vasemmalla lähellä nykyistä Pyynikin kesäteatteria. Lapset Pyynikin rantakallioilla koreineen viettämässä kesäpäivää. Kortti on lähetetty Helsingistä Tampereelle vuonna 1911. M St Berlin S 14 No. 1171.

Kahvilan ilmoittelua sanomalehdissä

Saloharjun kahvilalla on ollut monta nimeä, kuten ilmoitukset tamperelaisissa sanomalehdissä osoittavat. Kahvilaa on kutsuttu Pyynikin raittiuskahvilaksi, Pyynikin kahvilaksi sekä Joselinin kahvilaksi.

Pyynikin raittiuskahvila avattiin ensimmäisenä kesänä v. 1905 jo pääsiäiseksi, joka ajoittui sinä vuonna huhtikuun loppupuolelle. Ilmoitus Tampereen Uutisissa 21.4.1905.

Virvoitusjuomavalikoima oli monipuolinen: kruunuoluen lisäksi myös simaa mainostettiin olevan aina saatavilla. Ilmoitus Tampereen Sanomissa 10.6.1905.

Kahvila oli toiminnassa vielä kolmantena kesänä v. 1907, jolloin se avattiin Vapunpäivänä. Ilmoitus Aamulehdessä 1.5.1907.

Joselininniemen entistä paikannimistöä: Likosaari, Kaisaniemi, Viipurinlahti

Kyllikki Helenius kertoo kirjassaan Tarinoita Tampereelta, että alueen vanhimman nimitiedon mukaan nykyinen Joselininniemi on ollut saari, Likosaari. Ennen vakiintumistaan Joselininniemeksi niemi on ollut nimeltään Kaisaniemi. Kauppias Robert Magnus Lindholm (1817-1863) oli nimennyt huvilarakennustaan varten vuonna 1857 vuokraamansa niemen Kaisaniemeksi puolisonsa Katarinan (Kaisa) mukaan. Kyseinen 50 vuoden vuokrasopimus oli ensimmäinen Tampereen kaupungin tekemä vuokrasopimus alueesta. Myöhemmin leskeksi jäänyt rouva Lindholm myi huvilaniemen vuokraoikeuden ja alueen rakennukset kauppias Gustaf Oskar Sumeliukselle vuonna 1874.

Tampereella komissionimaanmittarina toiminut Henrik Reinhold Klingstedt (1810-1892) on piirtänyt alueelta kartan vuonna 1857. Karttaan on lisätty myöhemmin paikannimiä. Saatuaan vuokraoikeuden kauppias Lindholm merkitsi Kaisaniemeksi nimeämänsä huvilaniemen myös karttaan. Niemen länsipuolen lahdesta on tullut Badhusviken (Uimahuoneenlahti). Samaan karttaan merkityn niemen idänpuoleisen, nykyisin nimettömän lahden nimi on ollut Wiborgsvik (Viipurinlahti). Kyllikki Helenius kirjoittaa lahden nimestä seuraavasti: ”Kun sitten purjehduksesta kehittyi suosittu kesähuvi, tehtiin niemen itäsuunnan lahdesta purjehdussatama. Siinä tilanteessa lahti sai nimen Wiborgsvik, Viipurinlahti. Nimi merkittiin myös Klingstedtin piirtämään karttaan. Lahdelle nimeä pohdittaessa lienee ravintoloitsijalle tullut mieleen syntymäseudultaan Suomenlahden itäosasta Viipurinlahti, joka selittää oudon nimen Pyynikin maisemissa. Lahti menetti nimensä taas Joselinien jälkeen ja on edelleen nimeä vailla.”

Joselininniemi purjeveneineen ja huvimajoineen idästä purjehdussatamana toimineen taannoisen Viipurinlahden (Wiborgsvik) vastarannalta. Nyrkkipostia Signe Liljalle Emmaukseen Tampereelle. Kortti M L Carstens Verlag Hamburg, Serie 104, Nr.2.

Lähteitä:

  • Kyllikki Helenius: Tarinoita Tampereelta, Tampere-Seuran julkaisuja 63, Tampere 1991
  • Uuno Sinisalo: Joselininniemen vaiheita, Tammerkoski 9/1957
  • Uuno Sinisalo: ”Koskahan minä pääsen Tampereelle?”, J.V. Saloharjun haastattelu, Tammerkosken Joulu 1954
  • J.V. Saloharju, Tammerkoski 9/1957
  • Väinö Voionmaa: Tampereen historia III, Tampere 1932
  • Aamulehti, ks. artikkeli
  • Päivälehti, ks artikkeli
  • Tammerfors Nyheter, ks. artikkeli
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli
  • Tampereen Uutiset, ks. artikkeli

Pajasta purjehduspaviljongiksi – Pajasaari postikorteissa

Pajasaari ja siinä sijainnut paja Tammerkosken niskalla Tampereen Rautatiensilta -aiheisessa postikortissa (W.T. 666). Oikealla vuonna 1895 avatun Tampere-Pori -rautatien silta. Pajasaaren ja Myllysaaren välissä laiva matkalla Näsijärvelle.
Kortti lähetetty Tampereelta Nokian kartanoon v. 1916.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Pajasaari-nimen alkuperästä

Pajasaari on saanut nimensä siellä sijainneesta pajasta. Paja on ilmeisesti paloturvallisuuden takia rakennettu erilliseen saareen 1800-luvulla. Varsinaista takomoa saaressa ei enää 1900-luvun puolella ollut, ainoastaan pajan ahjo eli tulisija jäänteenä menneiltä ajoilta. Viimeiset vuosikymmenet pajassa poltettiin koivuhaloista hiiliä, joita Pajasaaren lähellä kosken länsirannalla sijainnut viinapolttimo käytti viinan puhdistukseen.

Uusi rautatiesilta oli suosittu aihe 1900-luvun alun postikorteissa (MKH No. 1140). Vasemmalla Milavida-palatsi Näsikalliolla. Sillan molemmin puolin viinapolttimon rakennuksia. Oikealla polttimon päärakennus ja Pajasaari pajoineen.

Onnettomuuksia koskenniskalla

Tammerkosken virtaus yläjuoksulla, koskenniskalla, on ollut erityisen voimakasta. Etenkin kosken keskivirtaan joutuminen on aiheuttanut monia hukkumisia. Tampereen Sanomat kirjoitti 6.8.1878 Pajasaaren kohdalla sattuneesta onnettomuudesta seuraavasti:

”Hengenwaara lähellä. Wiime tiistaina tuli päiwälliselle Pajasaaresta erästä halkolaiwaa purkamasta yhdessä weneessä 8 waimo-ihmistä ja yksi mies. Laiwasta käwi tukewa nuora Mältinrannan laiturilla olewaan pylwääsen, jonka siwua pitkin wetiwät wenettään saaresta mannermaan rantaan. Muuan naisista sattui astumaan weneen laidalle, niin että siihen loiskahti wettä, se kaatui ja kaikki eläjät joutuiwat wesi-ajolle. Mies pelasti itsensä pulasta ja yksi nainen pääsi kumoutuneen weneen pohjalle, jossa alkoi lilliä kosken nielua kohti – sillä sama paikka on liki kosken niskaa -, mutta toiset jäiwät roikkumaan nuoraan, joka seitsemän hengen painosta laskeutui liki weden pintaa. Hätähuuto kuului, apua tuli ja jokikinen noukittiin läpimärkinä rannalle. Kertomus ei tiedä kiittiwätkö touwissa riippuneet pelastajiansa, waan siitä se on warma että weneenpohjalla makaaja, jonka wirta ohjasi kauniisti loukkaantumatta rantaan, sanoi maalle päästyään: ’luulin äsken juoneeni wiimoisen kahvikupillisen’.”

Näsijärven Purjehdusseura Pajasaareen

Vuonna 1898 perustettu Näsijärven Purjehdusseura – Näsijärvi Segelsällskap ry. oli ollut pitkään vailla vakituista satamapaikkaa. Ensimmäiseksi venesatamapaikaksi oli suunniteltu Kiikkisen saarta Aitolahdella. Suunnitelmasta kuitenkin pian luovuttiin pitkän matkan ja huonojen laivayhteyksien vuoksi. Vuonna 1899 seuralla oli käytössään Soukanlahdessa hirsistä tehty uiva aallonmurtaja, jonka päälle laitettujen kuusien piti lieventää kovaa Näsijärven aallokkoa. Rakennelma ei kuitenkaan käytännössä toiminut eikä täyttänyt aallonmurtajalle asetettuja vaatimuksia.

Vuonna 1908 seuran jäseneksi tullut insinööri K. J. Karlsson alkoi etsimään seuralle sopivaa venesatamapaikkaa ja tonttia pursimajalle.  Karlssonin ehdotus Pajasaaresta tarkoitukseen sopivana paikkana hyväksyttiin. Seuran hallituksen kokouksessa 20.5.1910 päätettiin teettää majaa varten luonnokset, jotka lupasi tehdä seuran jäsen arkkitehti Birger Federley (1874-1935) . Samana vuonna Tampereen kaupunki vuokrasi Pajasaaren purjehdusseuralle 40 vuodeksi 70 silloisen markan vuosivuokralla. Toukokuussa 1911 tehtiin päätös paviljongin rakentamisesta Pajasaareen ja syksyllä Federley esitteli seuran hallitukselle täydelliset piirustukset. Pajasaaressa sijainnut paja purettiin purjehduspaviljongin tieltä.

Purjehdusseuran paviljongin vihkiäiset 30.6.1912

Purjehdusseuran paviljonki valmistui aikataulussa 15.6.1912 mennessä arkkitehti Birger Federleyn piirustusten mukaan. Hän oli piirtänyt myös paviljongin huonekalut. Valmistunut paviljonki oli satulakattoinen punahonkarakennus, jossa nelikulmainen torni, avovilpola ja monikulmainen kuisti. Myöhemmin rakennus maalattiin vaaleaksi. Vuonna 1912 rakennettiin Pajasaaren edustalle myös aallonmurtaja.

Birger Federley oli seuran kommodori vuosina 1901-1904 ja 1923.  Muutettuaan Helsingistä Tampereelle vuonna 1898 hän oli myös pian liittynyt Näsijärven Purjehdusseuran jäseneksi ja siirtänyt Circe-veneensä Näsijärvelle.

Uuden paviljongin vihkiäisjuhlaan kokoonnuttiin 30.6.1912. Seuran historiikissa kerrotaan vihkiäistunnelmista seuraavasti: ”Sää oli kuten vihkiäisjuhlassa pitääkin, loistava! Aurinko loisti kirkkaansiniseltä taivaalta ja kevyet tuulenväreet vain vilvoittivat kesän lämmössä. Lähes kaikki seuran sekä purje- että moottoriveneet olivat ankkuroituina täydessä juhlaliputuksessa paviljongin edessä, purjeveneet yhdessä rivissä, moottoriveneet toisessa, arvo- ja arvokkuusjärjestyksessä.” – ”Kello 12 pamahti laukaus seuralle lahjoitetusta uudesta starttitykistä. Musiikin ja eläköönhuutojen saattelemana lippu nostettiin paviljonkitorniin.”

N.S.S. paviljong ingivning – Näsijärven Purjehdusseuran paviljongin vihkiminen kuvattuna postikortissa (Foto Atelier Laurent, Tammerfors). Purjehduspaviljongilta Helsinkiin 1.9. (vuosi/leima puuttuu) lähetetyissä terveisissä kerrotaan sunnuntaisesta kilpapurjehduksesta: ”Många hälsningar från Tammerfors Segelpaviljong. Wi ha kapsegling i Sönda. E.K. ”

Purjehduspaviljonki Tampereen Navigaatioseuralle

Näsijärven Purjehdusseuran toimittua Pajasaaressa viitisenkymmentä vuotta tilat olivat jäsenmäärän kasvettua käyneet pieniksi ja puutteellisiksi. Paviljonkia laajennettiin vuonna 1962 arkkitehti Jaakko Tähtisen piirustusten mukaan. Purjehdusseuran vuokrasopimus Tampereen kaupungin kanssa päättyi vuonna 1974 ja seuran lippu laskettiin Pajasaaressa viimeistä kertaa 20.9.1974. Paviljonki ja muut rakennelmat Pajasaaressa myytiin kaupungille. Näsijärven Purjehdusseura rakensi itselleen uudet tilat Jänissaareen, missä sen kotisatama on nykyäänkin.

Tampereen kaupunki vuokrasi paviljonkirakennuksen Tampereen Navigaatioseuralle, joka on perustettu vuonna 1966. Navigaatioseura toimii Pajasaaressa edelleen. Siellä on seuran toiminnallinen keskus, jossa järjestetään mm. laivuri- ja veneilykursseja. Pajasaari toimii myös seuran koulutusaluksen kotisatamana.

Katso nykyistä maisemaa Pajasaaresta ja sen ympäristöstä seuraavasta videosta:

Lähteitä:

  • Paula Kivinen: Tampereen Jugend, arkkitehtuuri-taideteollisuus, Keuruu 1982
  • Eino Nironen: Mältinrannan entisiä oloja ja elämää, Tammerkoski 2/1966
  • Näsijärven Purjehdusseura-Näsijärvi Segelsällskap ry 1898-1988, Mänttä
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli

Näsilinna Hämeen museona

Näsilinnan palatsi Hämeen museona Tampereelta Saloon vuonna 1915 lähetetyssä ns. kehyspostikortissa (MKH N:o 111).

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Hämeen museo Näsilinnaan v. 1908

Vuonna 1899 valmistunut Karl August Wreden (1859-1943) suunnittelema, Peter von Nottbeckin (1858-1899) perheelleen yksityisasunnoksi rakennuttama uusi Milavida-palatsi myytiin Tampereen kaupungille vuonna 1905. Omistajavaihdoksen myötä Milavidan nimi muuttui Näsilinnaksi. Lue vanhan Milavidan puuhuvilasta sekä siinä pidetystä ravintolasta ja täysihoitolasta aiemmasta artikkelista täältä.

Näsilinnan tiloissa avattiin 18.4.1908 historiallinen ja kansantieteellinen Hämeen museo, joka oli perustettu paria vuotta aiemmin ja oli ollut vailla sijoituspaikkaa. Museolle löytyi tilat Tampereen kaupungin omistamasta Näsilinnasta.

Tampereen Sanomat uutisoi Hämeen museon avajaisista seuraavana päivänä: ”Hämeen museon awajaiset. Siikajoen taistelun wuosipäiwäksi sattui merkkitapaus Hämeen siwistyshistoriassa. Eilen awasi näet Hämeen museo kokoelmansa yleisön katseltawaksi. Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti juhlapukuisia kutsuwieraita, jotka täyttiwät Näsinlinnan salit ja käytäwät ihastuksen huminalla. Museon runsaat ja arwokkaat aarteet jokaista hämmästyttiwät. Ne owat todistuksena siitä, ettei Tampereen kaupunki ole turhaan tehnyt suuria uhrauksia tämän laitoksen hywäksi. Kun juhlawieraat oliwat luoneet torwisoiton säestyksellä yleiskatsauksen kokoelmiin, toimitettiin yksinkertaisella juhlallisuudella museon awajaiset.”

Aloitteen museon perustamisesta oli tehnyt Helsingin Yliopiston Hämäläis-Osakunnan kuraattori Julius Ailio (1872-1933). Museoesineistön runko, n. 5200 esinettä, oli kerätty pääosin osakunnan oppilaiden ja opettajien keräysmatkoilla Hämeen maaseudulle. Museon kokoelmat siirtyivät museon avauduttua Hämäläis-Osakunnalta Hämeen Museoseuralle, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Axel Tammelander (1865-1926). Kansantieteellisen osaston kiinnostavimpia nähtävyyksiä oli 1800-luvun alun asumistapaa kuvaava hämäläinen savupirtti, ”Hämeen Pirtti”. Museo oli myös tunnettu laajasta ryijykokoelmastaan. Hämeen museon ensimmäisenä intendenttinä toimi vuodesta 1908 vuoteen 1952 asti taiteilija, professori Gabriel Engberg (1872-1953).

Hämeen museon kokoelmat laajenivat vuosien myötä ja kattoivat 1950-luvun alussa koko Näsilinnan rakennuksen. Näyttely uudistettiin täysin vuonna 1952.

Hämeen museo suljettiin säästösyistä vuonna 1998, minkä jälkeen Näsilinna oli varastona. Nykyään se on tyhjillään.

Näsilinna sisällissodan taistelujen näyttämönä

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Näsilinna vaurioitui pahoin. Maaliskuussa 2012 saa ensi-iltansa Tampereen taisteluista kertova draamadokumentti Taistelu Näsilinnasta 1918.

Nykyinen Näsilinna virtuaaliesittelyssä

Astu sisään nykyiseen Näsilinnaan virtuaalisti tästä tai klikkaamalla allaolevaa kuvaa. Pääset palatsin sisätilojen virtuaaliesittelyyn VirtualTampereen vuorovaikutteisessa verkkopalvelussa.

Klikkaa kuvaa astuaksesi Näsilinnaan. Kuva ja linkki VirtualTampere -verkkopalvelu.

Näsilinnan säilyttämisen puolesta – Pro Näsilinna

Kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävä Näsilinnan palatsi ränsistyy hoitamattomana Tampereen Näsikalliolla. Adressi Näsilinnan pelastamiseksi löytyy täältä.


Lähteitä:

  • Lauri Santamäki: Uudistettu Hämeen museo,
    Tammerkoski 1/52
  • Uuno Sinisalo: Tampereen kirja, Tampere 1947
  • Tampereen kaupunki: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998,  Tampere 1998
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli

Tammerkoski, Tampereen Mylly ja pyykkilaitos 1890-luvulla

Talvista Tammerkosken maisemaa vuonna 1899 lähetetyssä ns. kuutamokortissa. Maisemakuvan pohjalta tehtyyn postikorttiin on taiteiltu öinen tähtitaivas täysikuineen ja kosken pintaan kuvastuva kuunsilta. Keskellä Tampereen Mylly, jonka edustalla pyykkilaitos. Oikealla vesijohtolaitoksen pumppuasema. Vasemmalla Frenckellin paperitehtaan rakennuksia, takana Finlaysonin puuvillatehtaan Kuusvooninkinen torneineen.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Tampereen Mylly ja pyykkilaitos Tammerkosken keskiputouksella

Tampereen Myllyn punatiilinen rakennus valmistui Tammerkosken keskiputouksen itäpuolelle vuonna 1891. Lähiseudun maanviljelijät hevosineen toivat viljojaan myllyyn jauhettavaksi. Myllyn siipirakennuksessa toimi alivuokralaisena sähkölaitos. Mylläri asui kosken itärannalla sijainneessa Myllypirtissä, jossa majailivat myös myllyllä kävijät. Mylly purettiin vuonna 1909 ja sen tilalle rakennettiin voimalaitos. Oikealla Tampereen Myllyn ilmoitus myytävistä tuotteistaan Tampereen Uutisissa maaliskuussa 1897 .

Tammerkoski palveli kaupunkilaisia myös pyykinpesupaikkana. Keväällä 1898 rakennettiin Tampereen Myllyn edustalle kosken alajuoksun puolelle pyykkilaitos, jota kutsuttiin myös pyykinvirutushuoneeksi. Tampereen Sanomat uutisoi asiasta 19.6.1898 seuraavasti: ”Uusi pyykkilaitos, joka kewäällä walmistui ja sijaitsee myllyn alapuolella kosken suwantowedessä, näyttää oleman kaikin puolin tarkoitustaan wastaawa. Se on noin puolitoistakymmentä metriä pitkä, lähemmäs 8 metriä leweä, ja sitäpaitsi katolla ja seinillä warustettu, jonne ei pesijäin tarwitse pelätä tuulta eikä säätä. Sisässä on lautta, joka on metrin werran erillään seinistä waatteitten huuhtelemista warten. Sen reunoilla on 24 noin puolen metrin sywyistä tynnyrimäistä aukkoa, joissa pesijät saawat olla huuhdellessaan pesujaan, tämän kautta ei nyt enää pesijöitten tarwitse polwillaan wedessä waatteita kartuta.” Pyykkilaitos purettiin samaan aikaan myllyrakennuksen kanssa.

Joulun ja uudenvuoden toivotukset on lähetetty Tampereelta jouluksi 1899 tohtorinna Sofie von Bonsdorffille Helsinkiin. Kyseessä mahdollisesti Tampereella piirilääkärinä toimineen
Karl Edvard von Bonsdorffin (1829-1894) puoliso.
Kortti: Wesanderin kirjakauppa, Wesanderska bokhandeln.

Lähteitä:

  • Mylly toimi sähkölaitoksen paikalla, Sulo Virtasen haastattelu, Tammerkoski 1/1962
  • Väinö Voionmaa: Tampereen historia III, IV, Tampere 1932, 1935
  • Tampereen kaupunki: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampere 1998
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli
  • Tampereen Uutiset, ks. artikkeli

Hämeensilta ja Koskipuisto 1900-luvun alun talvisessa postikorttimaisemassa

Hämeensilta (Isosilta) ja Koskipuisto Tampereen talvisessa maisemassaTalvinen näkymä Ruuskasen talon kulmalta kohti Kauppatoria (nyk. Keskustori) 1900-luvun alun väritetyssä postikortissa. Hämeensillalla erottuu hevosajuri eli vos(s)ikka. Huomaa myös kioski Koskipuistossa nykyisen ravintola Rosson paikkeilla.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Maisemapostikortissa on kuvattuna vuonna 1884 rakennettu Tammerkosken ylittävä Hämeensilta, joka tunnettiin alunperin nimellä Isosilta (erotukseksi jalankulkijoiden käyttämästä puisesta Pikkusillasta yläputouksella). Isosilta oli Tampereen ensimmäinen rautarakenteinen silta ja leveydeltään 12 metriä. Sen korvasi nykyinen vuonna 1929 rakennettu teräsbetoninen 28,5 metriä leveä Hämeensilta. Vanhan kirkon vieressä oleva tontti odottaa vielä tyhjillään Tampereen teatterin valmistumista vuonna 1912.

Postikortti on lähetetty uudenvuoden 1908 toivotuksena rouva Lindströmille  ”Wartiotornikadulle” Tampereelle. Kyseinen Vartiotorninkatu oli Kyttälän asemakaavassa vuodesta 1886 vuoteen 1936, jolloin se muutettiin nykyiseksi Huhtimäenkaduksi. Katu oli aikoinaan saanut nimensä alueelle suunnitellusta palovartiotornista.

Lähteitä:

  • Akseli – Pirkanmaan teollisuushistoriaa -verkkojulkaisu, Tampere
  • Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, Tampereen museoiden julkaisuja 51, Tampere 1999
  • Uuno Sinisalo: Tampereen kirja, Tampere 1947
  • Tampereen kaupunki: Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampere 1998


Nyt loppuvat ”makiain leipäin päivät” – Hospits Emmaus postikortissa 7.1.1912

Hospits Emmaus kuvattuna 7.1.1912 lähetetyssä Tampere-postikortissa. Kristillisen matkailijakodin lisäksi talossa sijaitsi NNKY eli Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys. Oven yläpuolella näkyvän kyltin mukaan talossa oli myös Lakki- ja hattukauppa. Lue lisää Emmauksesta aiemmasta artikkelista täältä.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Kortissa Göstan tervehdys Tampereelta herra Väinö Hakaselle Turkuun: ”Tampere 7/1-12 H.V! Monet kiitokset kortista! Nyt ne ovat taas pian lopussa ne makiain leipäin päivät, kohta siellä taas tavataan! Monet tervehdykset ja onnea vuodelle alkavalle”. Kortti Tampereen Kirkollinen Kirjakauppa.

Rauhallista joulua vuonna 1908 Tampereelta – Hospits Emmaus tonttupostikortissa

Hospits Emmaus Tampere-aiheisessa tonttupostikortissaJoulutontut kävelyllä rautatieaseman tienoilla ja Hämeenkadun itäpäässä Tampere-aiheisessa joulukortissa. Taitaapa yksi tontuista vetää joululahjapaketteja reessään. Ruotsinkieliset rauhallisen joulun ja hyvän uudenvuoden toivotukset lähetettiin Tampereelta Uuteenkaupunkiin jouluksi 1908. Vasemmalla Hospits Emmaus, jonka kristillinen matkailijakoti avattiin syyskuussa 1907. Korttiaihe oli yksi kymmenestä tuon ajan vanhaa Tamperetta kuvaavasta tonttukortista.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Bauerin hotellista Hospits Emmaus syksyllä 1907

Tampereen kaupunginvaltuusto toimeenpani Tampereella kunnallisen kieltolain 1. kesäkuuta 1907 alkaen. Samalla päättyivät myös ravintoloitsija Nikolai Bauerin anniskeluoikeudet vuonna 1892 rakennetussa hotelliravintolassaan rautatieasemaa vastapäätä. Paikalla oli aiemmin sijainnut Bauerin jo vuonna 1883 perustama Hotelli Wasa, joka oli saanut nimensä Tampereelta Vaasaan valmistuneen rautatien mukaan.

Anniskeluoikeuksien lakkauttamisen vuoksi Bauer päätti myydä hotellirakennuksensa tontteineen, jotka siirtyivät samana kesänä Emmaus osakeyhtiölle eli Tampereen kaupunkilähetykselle, NMKY:lle ja NNKY:lle. Uudistustöiden jälkeen rakennuksessa avattiin Emmauksen kristillinen matkailijakoti 13. syyskuuta 1907. Aamulehdessä julkaistiin aiheesta ilmoitus:

Tampereen Sanomat kirjoitti ensivaikutelmistaan avajaisia seuraavana päivänä 14. syyskuuta 1907 seuraavasti: ”Käytyämme sisälle Rautatienkadun puoleisesta pääowesta, tulemme eteiseen, jossa tulijaa terwehtivät sanat: Terwetuloa Herran nimeen! Eteisestä oikealle owat ruokailu- ja kahwilahuoneet, kaksi tilawaa salia. Huonekalusto näissä on suoraa ja hauskaa tyyliä, maalattu waalean wiheriäksi. Seinällä on wertauskuwallisia maalauksia ja raamatunlauseita.”

Aamulehti totesi samana päivänä: ”Emmaus-yhtiö on todella tehnyt kiitettävän työn perustaessaan Tampereelle Hospits Emmauksen tapaisen majalan eli hotellin. Siellä voi rauhaa ja hiljaisuutta rakastawa matkustaja wiettää yönsä lewossa, tarwitsematta peljätä tawallisista hotelleista niin perin yleistä hälinää ja häiritsemistä juopottelewien hotelliwierasten puolelta.”

Hotelli Emmauksesta Suomen suurin hotelli

Arkkitehti F.L. Caloniuksen (1833-1903) Bauerille suunnittelema rakennus oli kulmastaan kaksikerroksinen kivirakennus, jonka molemminpuolin sijaitsi yksikerroksinen puurakennus. Emmauksen matkustajakoti laajeni lisätilojen ja -rakennusten myötä vajaan parinkymmenen vuoden aikana alun 12 huoneesta 60 huoneeseen.

Uuden rautatieaseman rakentaminen ja Hämeenkadun itäpään madaltaminen tekivät välttämättömäksi uuden hotellirakennuksen rakentamisen. Vanha Bauerin rakennus purettiin vuonna 1935 ja uusi Hotelli Emmaus valmistui seuraavana vuonna 1936 tarjoten hotellivieraille jo 117 huonetta. Suosittu hotelli kasvoi ja kehittyi vuosien myötä ja oli 1950-luvulla jo Suomen suurin hotelli. Hotelli Emmaus myytiin 80-luvun alussa Yhtyneille Ravintoloille ja tiloissa toimii nykyisin hotelli Scandic Tampere City.

Hospits Emmaus Tampere-aiheisessa tonttupostikortissa, postileimatPostileimojen mukaan rouva Ellen Nielsenille osoitettu joulupostikortti lähti matkaan Tampereelta 23.12.1908 klo 12 ja saapui Uuteenkaupunkiin kahden päivän kuluttua
joulupäivänä 25.12.1908.

Lähteitä:

  • Uuno Sinisalo: Tampereen kirja, Tampere 1947
  • Väinö Voionmaa: Tampereen historia III, Tampere 1932
  • Suomen suurin hotelli, Tammerkoski 10/1957
  • Aamulehti, ks. artikkeli
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli


Liutun tilan vaiheita osana Tampereen Teiskon historiaa

Nimipäiväonnitteluja lähetettiin v. 1907 tässä Teisko, Liuttu -aiheisessa postikortissa (W.T. No. 300). Kuvassa hevosnäyttely Liutun tilalla Teiskon Pohtolassa v. 1906. Talon silloinen yritteliäs isäntä Heikki Liuttu tunnettiin myös kuuluisana hevosmiehenä. Keskellä olevassa pytinkirakennuksessa toimi Pohtolan kansakoulu vuosina 1902-1906. Vasemmalla nykyinen Liutun Juhlatalo, joka on rakennettu 18oo-luvun alkupuolella.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Kyläkauppaa Liutun tilalla 1800-luvun loppupuolella

Liutun tila sijaitsee Tampereen Teiskon Pohtolassa, Paarlahteen kuuluvan Sisaruspohjan lahden rannalla. Vuoden 1540 kantatila on ollut saman suvun hallussa 1700-luvulta lähtien.

Heikki Liuttu (1860-1940) ja hänen vaimonsa Auroora Liuttu alkoivat talonpidon ohella 1800-luvun lopulla pitää tilalla kauppaa, jota ei entuudestaan kylällä vielä ollut. Isäntä toimi tavaranhankkijana ja emäntä hoiti myynnin. Kauppa toimi tilalla kolmisenkymmentä vuotta. Sittemmin Teiskon Kauppa Oy:n uusi myymälä sijoittui Liuttuun v. 1924, ja sen yhteydessä toimi myös leipomo. Myymälä muutti myöhemmin Ylä-Korpulaan ja sieltä syksyllä 1939 uuteen Pohtolan kaupparakennukseen Ranniin, jossa toiminta jatkui 1960-luvun alkuun saakka. Siitä kauppatoiminta jatkui yksityisin voimin aina vuoteen 1975 asti, jolloin kauppa lopetettiin.

Pohtolan koulu aloittaa vuokralla Liutun pytinkirakennuksessa vuonna 1902

Ennen vuonna 1866 julkaistua kouluasetusta opetus Teiskossakin hoidettiin ns. kiertokouluna. Opettaja kiersi kylästä toiseen, jolloin koulutilana toimi useimmiten joku kylän taloista. Teiskon ensimmäinen koulurakennus oli vuonna 1870 rakennettu Padustaipaleen koulu, jossa Heikki Liuttukin kävi Pohtolasta käsin. Hän oli myöhemmin muistellut koulunkäyntiänsä: ”Opin minä siellä turakkaa pelaamaan ja kiekkoo lyömään”.

Matkaa Pohtolasta Padustaipaleelle tuli toistakymmentä kilometriä. Pohtolalaiset pyysivät v. 1897 kirjelmässään Padustaipaleen koulun johtokunnalle puoltolausetta koulun perustamiseksi Pohtolaan. Vuonna 1900 piirivaliokunta kävi sitten tarkastamassa sopivaa koulun paikkaa Ylä-Korpulan, Liutun ja Ala-Korpulan mailla. Sopivimmaksi ja edullisimmaksi koulun paikaksi osoittautui ns. Pohtolan kallio Ala-Korpulan mailla, jonka puolentoista hehtaarin alasta tehtiin sopimus Kalle ja Miina Korpulan kanssa. Pöytäkirjaan merkittiin lisäksi ”Opettajan lehmän suvilaitumesta talon maalla maksaa kunta 10 mk vuosittain, mutta jos opettaja tahtoisi käyttää lehmäänsä yhdessä talon karjan kanssa, niin siitä maksaisi opettaja 5 mk vuodessa.”

Uuden Pohtolan koulun rakentamista odotellessa päätettiin koulutyö aloittaa Pohtolassa vuokrahuoneissa. Sopiva paikka löytyi Liutusta vapaana olleesta pytinkirakennuksesta, jonka Heikki ja Auroora Liuttu vuokrasivat Teiskon kunnalle viideksi vuodeksi. Vuokrasopimukseen kirjattiin ”vuokraamme pytinkirakennuksen kokonaisesti, jossa on 7 lämmintä huanetta, porstua ja kuisti käytettäväksi 5 vuoden ajaksi tässä piirissä kansakouluna lukein elokuun 1 tä päivästä 1902. Ulkohuaneiksi 1 puadi ja pienempi pää liiteristä ja osa yhteishuaneeseen.” Tässä rakennuksessa Pohtolan koulu aloitti syksyllä 1902. Johtokunnan päätöksellä kouluun otettiin suomenkielinen opettaja. Ensimmäisenä opettajana toimi Nikolai Salminen. Pohtolan koulu lakkautettiin v. 1969 ja siirtyi Teiskon kunnalta yksityisomistukseen.

Isäntä Heikki Liuttu – kuuluisa hevosmies

Heikki Liuttu oli innokas hevosmies ja Liutun talli oli monesti täynnä hevosia. Muutamista hänen kasvattamistaan hevosista tuli kuuluisia juoksijoita. Keväällä 1884 syntyneestä Pujo-nimisestä oriista kehittyi Heikin menestyksekkäin juoksija ja koko pitäjän ylpeys. Heikki kilpaili usein Tampereella ja ympäristökunnissa ja menestystä tuli kauempanakin, kuten Valtion ajoissa Jyväskylässä ensimmäinen palkinto v. 1893. Helsingissä v. 1895 Heikki ajoi Pujollaan myös ensimmäisen palkinnon, 400 markkaa, mikä oli siihen aikaan huomattava summa. Aamulehti kirjoitti menestyksestä seuraavasti 22.2.1895:

Tämänpäiväisiin kilpa-ajoihin otti osaa 12 hewosta. Kaksi palkintoa jaettiin. Ensimmäisen palkinnon, 400 markkaa sai Liutun, Teiskosta, Pujo II, ennätys 6 m. 14 sek.

Teiskossakin oli jo 1880-luvulla kilpa-ajoja. Aamulehti kirjoitti 11.4.1883: ”Kertoelma Teiskon kilpa-ajosta, joka tapahtui huhtikuun 4nä pnä 1883. Kilpailuun otti osaa 16 hewosta, oriita, tammoja ja walakoita. Palkinnoita oli määrä jakaa neljä, waan ensimmäistä palkintoa ei voitu jakaa. Toisen palkinnon sai torppari Kalle Heinäsen Teiskosta tamma, joka juoksi mainitun määrän 4 minuutissa ja 32 sekunnissa. Kiitoslauseen saiwat talollinen Heikki Liuttu oriistaan pikaisesta juoksusta ja talollinen Juuse Alasääski tammansa kauniista juoksusta. Lopuksi perustettiin hewosystävien yhtiö Teiskossa. Warsinaiseksi jäseneksi kirjoitti itsensä paikalla 19 henkilöä. Toimitus päättyi eläköön huudolla.”

Lähteitä:

  • Kirsti Arajärvi: Teiskon satavuotinen kunnallishistoria
    1865-1971, Vammala 1979
  • Heikki Naappila: Liutun Heikki – taitava talonasuja, maankuulu hevosmies, Teiskon Joulu 1960, artikkeli
  • Iire Pirilä: Teiskon kansakoulujen historia vuosilta 1870-1950, Tampere 1951
  • Teiskon Joulu 1968, kuvateksti
  • Aamulehti 1883 (ks. artikkeli)
  • Aamulehti 1895 (ks. artikkeli)

Vanha Milavida – Näsilinnan Ruoka- ja kahvisalit Mustanlahden kalliolla

Näsilinnan ruoka ja kahvisalit vuonna 1915 lähetetyssä postikortissa Näsilinnan ruoka- ja kahvisalit kuvattuna vuonna 1915 Iidalta Pitkäniemestä neiti Bergille Kuopioon lähetetyssä Tampere-postikortissa (MKH No. 100). Rakennuksen seinässä olevassa kyltissä on alkuperäisessä kuvassa lukenut myös ”huoneita matkustavaisille”. Korttipainatuksessa tämä on poistettu.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Von Nottbeckien Milavida Tampereen kaupungille

Tampereen kaupunki oli ostanut Milavida-palatsin eli Näsilinnan sekä sen mukana puuhuvilan, vanhan Milavidan, vuonna 1905 Finlaysonia johtaneelta suvulta von Nottbeckeiltä. Perhettä kohdanneiden murheellisten tapahtumien seurauksena vastikään valmistunut uusbarokkityylinen palatsi oli jäänyt ilman asukkaitaan. Perheen molemmat vanhemmat olivat kuolleet lyhyen ajan sisällä, ensin äiti Olga von Nottbeck (1861-1898) kaksosten synnytykseen ja sitten isä Peter von Nottbeck (1858-1899) umpisuolentulehdukseen. Neljä pientä lasta jäi orvoiksi.

Milavidaa kaavailtiin sairaalakäyttöönkin. Näsilinnan palatsiin avattiin lopulta Hämeen museo v. 1908 ja puuhuvila annettiin vuokralle. Tampereen Sanomat kirjoitti valtuuston päätöksestä 28.4.1906: ”Waltuuston kokouksessa eilen illalla käsiteltiin seuraawia asioita: Milawidan puutalo. Sen johdosta että kysymys Milawidan käyttämisestä sairaalaksi on rauennut, esitti rahatoimikamari, että waltuusto waltuuttaisi kamarin wuokraamaan Milawidan puutalon kokonaan enintään 5 wuoden ajaksi wähintään 2,000 mk:n wuotuisesta wuokrasta. Rahatoimikamarin esitys hyväksyttiin.”

Peter von Nottbeckin perheen entinen asuinrakennus vanha Milavida sijaitsi Mustanlahden kallion eli nykyisen Näsikallion etelärinteellä silloisen Läntisenkadun, nykyisen Näsilinnankadun pohjoispään kohdalla.

Mustanlahden kallio ja Esplanadin, nykyisen Hämeenpuiston pohjoispäätä vuonna 1911 Tampereelta Helsinkiin lähetetyssä postikortissa (E.G.S.i.S.). Ylhäällä kalliolla v. 1899 valmistunut Karl August Wreden suunnittelema, Peter von Nottbeckin perheelleen rakennuttama Milavida-palatsi eli Näsilinna. Oikealla Näsilinnan Ruoka- ja kahvisalit vanhassa Milavidassa.

Vanha Milavida vuokrataan Raittiselle

Tampereen Sanomat kertoi 23.6.1906 rahatoimikamarin kokouksessa tehdystä päätöksestä: ”Milawidan eli Näsilinnan puurakennus on päätetty wuokrata kauppias N. Raittiselle.” Kahta kuukautta myöhemmin samasta lehdestä löytyi Emilia Raittisen ilmoitus ruokatarjoilun ja kahvilan avaamisesta yleisölle 1.9.1906 alkaen.

Tampereen Sanomat 23.8.1906: Ilmoituksia - Näsilinnan (Milavida) ruokatarjoilu ja kahvila avataan arvoisalle yleisölle 1 päivästä syyskuuta.

Emilia Raittinen (1867-1939) piti vanhassa Milavidassa ravintolaa ja täysihoitolaa vuosina 1906-09. Hänen miehellään kauppias Nikodemus Raittisella (1856-1916) oli Mustanlahdenkadulla eräs aikansa suurimpia sekatavaraliikkeitä  Tampereella, minkä lisäksi tämä harjoitti puutavarakauppaa. Yrittäjäpariskunta Nikodemus ja Emilia Raittisella oli suurperhe, 14 lasta (joista 2 kuoli pienenä). Perheen isän sairastuttua oli äidin ryhdyttävä toimeen perheen toimeentulon takaamiseksi, minkä vuoksi hän ensin ryhtyi pitämään ravintolaa ja täysihoitolaa. Myöhemmässä vaiheessa Emilia Raittinen taitavana ompelijana ryhtyi valmistamaan liivejä ja perusti Tampereen ensimmäisen korsettineulomon.

Suosittu ja viihtyisä täysihoitola ”kuin maalla”

Raittisen täysihoitola oli hyvin suosittu ja talon ruokasalissa pidettiin monenlaisia kokouksia sekä juhlatilaisuuksia häistä hautajaisiin. Puisessa Milavidassa oli täysihoitolaisille vuokrattavissa 6 huonetta isäntäväen oman asunnon ja palvelusväen asuntojen lisäksi. Kallion reunalla sijainneessa rakennuksessa keittiö ja palvelusväen asunnot olivat ensimmäisessä kerroksessa. Eräs täysihoitolassa asunut henkilö on muistellut viihtyisää asumista: ”Siellä oli kuin maalla. Ikkunastakin saattoi mennä sisälle. Ruokaa tarjoiltiin kolme kertaa päivässä ja täysihoito maksoi 65 mk kuukaudelta.”

Emilia Raittisen lopetettua täysihoitolan pitämisen, sitä jatkoi Ellen Gustafsson loppuvuodesta 1909. Aamulehdessä oli asiasta lyhyt uutinen 14.10.1909: ”Näsilinnan puurakennus. Wuokraoikeus Näsilinnan puurakennukseen on siirretty rouwa Ellen Gustafsonille”. Heinäkuussa 1913 rakennuksessa syttynyt tulipalo vaurioitti rakennusta siinä määrin, että talo sen jälkeen purettiin. Muistona vanhasta Milavidasta on rinteellä edelleen nähtävissä maakellari.

Videopäivitys maaliskuussa 2012, edellä mainittu maakellari:


Lähteitä:

  • Helvi Jokinen: Milavidan herroja ja palvelijoita, Tammerkoski 8/1953
  • Naemi Levas: Emilia Raittinen, Tammerkoski 10/1961
  • Näsilinnan vaiheita 50 vuoden aikana, Tammerkoski 10/1948
  • Hävinnyttä Tamperetta, Näsilinnan kahvila,
    Tammerkoski 9-10/1955
  • Uuno Sinisalo: Tampereen kirja, Tampere 1947
  • Väinö Voionmaa: Tampereen historia IV, Tampere 1935
  • Tampereen Sanomat, ks. artikkeli
  • Aamulehti, ks. artikkeli

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: